Venäjä 2030: kehitystä ilman fossiilisia polttoaineita?

ALEKSANTERI INSIGHT 3/2017. Venäjän fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan kehitysmallin pitkän aikavälin tulevaisuus on epävarma, professori Pami Aalto kirjoittaa.

Vuosituhannen vaihteesta öljyn, öljytuotteiden ja maakaasun vienti on muodostanut kaksi kolmasosaa Venäjän federaation budjetista. Näin nuo luonnonvarat ovat auttaneet modernisoimaan Venäjän valtiota ja yhteiskuntaa, mm. infrastruktuuria sekä sosiaalihuollosta ja koulutuksesta vastaavia valtion laitoksia. Samalla ne ovat vahvistaneet Venäjän ulkopoliittista vaikutusvaltaa, turvallisuuspalvelua ja sotilaallista kapasiteettia. Joidenkin tarkkailijoiden mukaan fossiiliset polttoaineet ovat myös muovanneet Venäjän identiteettiä ja kulttuuria.

Tämä kehitysmalli saattaa törmätä merkittäviin esteisiin vuoteen 2030 mennessä. Ensinnäkin monet EU-jäsenvaltiot – jotka muodostavat venäläisten tuottajien päämarkkina-alueen – suunnittelevat poliittisia toimia, jotka vähentävät etenkin öljyn käyttöä. Saksa ja Hollanti harkitsevat öljypohjaisia polttoaineita käyttävien autojen myynnin täydellistä kieltämistä. Suomen tavoitteena on nostaa biopolttoaineiden osuus 40 prosenttiin sähköautojen markkinoille tulon ohella. Suomalaiset kiinteistönomistajat ovat siirtymässä öljypohjaisista lämmitysratkaisuista lämpöpumppuihin. Samankaltainen trendi voi syntyä Keski-Euroopassa, missä maakaasu on tärkeä asuinkiinteistöjen lämpöenergianlähde. Lämpöpumput kuluttavat toki sähköä, mutta sähköntuotannon kaavaillaan perustuvan enenevässä määrin kotimaisiin, uusiutuviin energianlähteisiin.

Toiseksi voimme kysyä, vaikeuttavatko teollisuuden jo tekemät panostukset, vakiintuneiden energiantuottajien ja eurooppalaisten yhteiskuntien polkuriippuvuudet merkittävästi suunniteltua siirtymistä pois hiilestä, öljystä ja lopulta myös maakaasusta, josta syntyvät kasvihuonekaasupäästöt ovat kahta muuta fossiilista polttoainetta pienemmät. Vaikka siirtyminen osoittautuisi hitaaksi, poliittinen paine työntää Eurooppaa pois Venäjän fossiilisista polttoaineista. Monet EU-jäsenvaltiot kehittävät nesteytetyn maakaasun infrastruktuuria vaihtoehdoksi Gazpromin putkikaasulle. Euroopan unioni tukee rajat ylittävää infrastruktuuria, joka mahdollistaa laajemman kilpailun kaasumarkkinoilla. Siten venäläinen kaasu kilpailee mm. norjalaisen, qatarilaisen ja pohjoisafrikkalaisen kaasun kanssa. Lisäksi biokaasutuotannon kehittäminen voi entisestään nakertaa Gazpromin markkinoita.

Kolmanneksi on totta, että Venäjän vientiyritykset kehittävät uusia öljyn ja kaasun kuljetusinfrastruktuureja suunnatakseen kauppaa enemmän Aasiaan ja muille markkinoille. Kilpailu kuitenkin kovenee myös siellä. Yhdysvaltain, Australian ja Myanmarin tuottama maakaasu (Yhdysvaltain tapauksessa liuskekaasu) vahvistaa venäläistuottajien kohtaamaa kilpailua. Japanin autovalmistajat ovat myös sähköautojen kehityksen kärjessä. Biopolttoainemarkkinoiden odotetaan kasvavan Kaakkois-Aasiassa.

Neljänneksi, pystyvätkö venäläiset toimijat siirtymään tuottamaan sähköä maan runsaista uusiutuvista energianlähteistä ja viemään sitä Eurooppaan, jos hiilineutraali sähkö on se tuote, mitä eurooppalaiset yhä enemmän haluavat? Valitettavasti kovin moni ei halua muistella, millaista visiota yleiseurooppalaisista, Venäjänkin kattavista sähkömarkkinoista aikaisemmin eläteltiin.

Kaikesta yllä mainitusta huolimatta ei pidä unohtaa, että Venäjä tuotti vuonna 2016 ennätysmäärän öljyä. Myös maakaasun tuotanto oli vahvaa. Kysymykseksi jää, kuinka kauan nämä juhlat voivat jatkua. Öljyn hinta pysyttelee mitä luultavimmin matalampana kuin se oli suurimman osan 2000-luvun alkuvuosista. Lisäksi, kun pakotteet ovat olleet käytössä vuodesta 2014, Euroopan unionin ja Venäjän välinen energiadialogi kärsii luottamuspulasta. Lopputulos saattaa olla, että vuoden 2030 Venäjä on aivan jotain muuta kuin se maa, jonka nyt tunnemme.

Pami Aalto on kansainvälisen politiikan professori Tampereen yliopistossa. Hän on myös EL-TRANkonsortion johtaja sekä tiiminvetäjä Suomen Akatemian ”Venäjän modernisaation valinnat”-huippuyksikössä.

Lue lisää aiheesta: Talous & yhteiskunta