Nadia Valentina Tapia Navarron väitöstutkimuksen mukaan kaikkein vakavimpien kansainvälisten rikosten uhrit esitetään kansainvälisessä oikeudessa usein voimattomina, passiivisina, puolustuskyvyttöminä ja alistuvina. Vakavimpia kansainvälisiä rikoksia ovat sotarikokset, joukkotuhonta sekä rikokset ihmisyyttä vastaan.
Tutkimuksen perusteella kansainvälisen oikeuden puhetapoja käyttävät uhrit eivät ainoastaan omaksu kansainvälisen oikeuden kieltä sellaisenaan. Sen lisäksi uhrien itsestään käyttämä kieli sekä heidän oma toimintansa vaikuttavat myös siihen, millaisena rikosten uhrit laajemmin nähdään.
– Stereotyyppistä kuvaa uhrien voimattomuudesta korostaa usein myös se, etteivät he edusta kansainvälisessä oikeudessa itse itseään, vaan heitä edustaa joku muu, väittelijä toteaa.
Tapia Navarro on tarkastellut väitöskirjassaan yhtäältä kansainvälisen rikostuomioistuimen kansainvälisten rikosten uhreihin liittyviä oikeuskäytäntöjä ja toisaalta Kolumbiaan sijoittuvia kansallisen oikeuskäytännön esimerkkejä.
– Tutkimani San José de Apartadón rauhanyhteisö identifioi itsensä laajojen julmuuksien uhreiksi, mutta ei käyttäydy niin kuin uhrien tyypillisesti odotetaan käyttäytyvän. Yhteisön muodostavat koillisessa Kolumbiassa Urabán alueella asuvat talonpojat.
– Passiivisuuden ja säyseyden sijaan yhteisön jäsenet usein vastustavat hallituksen toimenpiteitä, joiden tarkoituksena olisi lievittää heidän kärsimystään. Rauhanyhteisö on esimerkiksi hylännyt yksittäisille uhreille maksettavia korvauksia, koska ne ovat ryhmittymän mukaan rauhanyhteisön yhteisöllisen elämäntavan ja yhteisöllisten projektien vastaisia, väittelijä jatkaa.
Toinen Tapia Navarron tutkima yhteisö on nimennyt itsensä valtiorikosten uhreiksi. Kyseinen ryhmä haluaa korostaa kokemiensa rikosten tekijän alkuperää: Kolumbiassa valtio ei käytä väkivaltaa vain torjuakseen puolisotilaallisia sissijoukkoja, vaan kohdistaa väkivaltaa myös siviiliväestöä kohtaan.
– Valtiorikosten uhrit tuovat esille valtion ja puolisotilaallisen väkivallan välisen yhteyden. Tätä yhteyttä ei ole laajalti hyväksytty Kolumbiassa, Tapia Navarro kuvailee.
Yllä mainitut ryhmät ovat väittelijän mukaan osuvia esimerkkejä uhreista, joiden käyttämät puhetavat haastavat kansainvälisessä oikeudessa vallitsevaa stereotyyppistä kuvaa passiivisen alistuvista uhreista.
– Ryhmät ovat omaksuneet oikeudessa uhrin identiteetin, mutta ne käyttävät juuri kyseistä asemaa hyväkseen poliittisesti motivoituneessa aktiivisessa toiminnassaan.
– Uhriuden vaihtoehtoisten identiteettien parempi huomioiminen oikeuskäytännössä voisi auttaa meitä ymmärtämään, miten uhrien toiminta edistää kansainvälisen oikeuden kehittymistä, Tapia Navarro arvioi.
**
Nadia Valentina Tapia Navarro väittelee 31.1.2020 kello 12 Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "The Meanings of Victimhood ‘From Below’: How Victims of Mass Atrocity Use the Category of Victim in Colombia and its Relevance for Victims at the International Criminal Court". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Athena Lecture Room 302, City Centre Campus.
Vastaväittäjänä on Associate Professor of International Law René Urueña, Universidad de los Andes, ja kustoksena on professori Jan Klabbers Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.