Väitös: Asevelvollisuusperiaatetta pitäisi tarkastella huolellisesti uudestaan

Helsingin yliopistossa tarkastettavassa väitöstyössä esitetään, että yleisestä asevelvollisuudesta voidaan mahdollisesti luopua Suomessa tai jättää se reserviin perustuslakiin. Tämä edellyttää asevelvollisuusperiaatteen muutoksiin liittyvää huolellista harkintaa ja suomalaisen asevelvollisuustutkimuksen monipuolistamista.

- Tutkimukseni avainteemojen perusteella voidaan julkisen keskustelun ja jatkotutkimuksen tuella löytää  suomalaisen asevelvollisuusperiaatteen mahdollisia muutosvaihtoehtoja ja perustuslain maanpuolustusvelvollisuuden päivitystarpeita, väitöstyön tehnyt VTM Veli Särmäkari muotoilee.

Väitöstutkimuksen avainteemoiksi nousevat fennomaanisen asevelvollisuuden korostuminen, suomalaisen asevelvollisuuden perustuslailliset katkokset ja suomalaisen asevelvollisuuden käsitteellistämättömyyden ongelma. Särmäkarin mukaan 1800-luvun lopun Suomessa korostui ensinnäkin muut vaihtoehdot sivuun työntänyt fennomaanisen asevelvollisuuden perusajatus ja sanasto.

Suomalaisen asevelvollisuuden säätämiseen liittyi kaksi perustuslaillista katkosta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.

- Ne huomaamatta rajoittavat 2010-luvun suomalaista perustuslaillista keskustelua maanpuolustusvelvollisuuden sisällön ja asevelvollisuuslainsäädännön muuttamisen mahdollisuuksista, Särmäkari sanoo.

Särmäkarin väitöstyötä pidetään harvinaisena sosiologisena puheenvuorona vähän tutkitusta aiheesta, joka perustuu alkuperäisteoksiin. 

Jaetun sotaväen periaatteesta luovuttiin

Tutkijan mukaan Suomessa luovuttiin vaiheittain vuosina 1877−1878 ja vuosina 1917−1919 sekä 200-vuotisesta jaetun sotaväen periaatteesta että kansanmiliisiin perustuvasta asevelvollisuusjärjestelmästä tavanomaisella lainsäädännöllä.

- Näin oli ”lyöty laudalta” Oker-Blomin vuonna 1872 esittelemiä mahdollisia Suomen sotaväen organisointiperiaatteita ja samalla vuoden 1919 Suomen hallitusmuoto sulki sisäänsä suomalaisen asevelvollisuusperiaatteen ja sen käytännön lainsäädännön tasolla kymmeniksi vuosiksi. Vaihtoehdoiksi jäivät siis ”kaaderiarmeija” ja ”puhdas ammattiarmeija”, Särmäkari toteaa.

Asevelvollisuuden käsite hukassa

Väitöstyön kolmas johtopäätös on, että modernin suomalaisen asevelvollisuuden käsitteeseen liittyvät termit ja sanasto rakentuivat paradoksaalisesti Lönnrotin johdolla käsitteellistämistä väistäen eli tunnistamatta niiden historiallista kerroksisuutta ja kulttuurisidonnaisuutta.

Särmäkarin tutkimuksessa pidetään esillä mahdollisuutta miliisiperustaiseen yleisen asevelvollisuuden malliin, joka kiinnittyy suomalaiseen kansalaisyhteiskuntaan tai kansalaisten ja valtion välisen monimutkaisen julkisen yhteisöllisen toiminnan kentän olemassaolon tunnistamiseen.

- Yleinen asevelvollisuus -käsitteen rinnalla vapaaehtoiseen kansalaispuolustukseen liittyvä käsite miliisi on suomalaisessa asevelvollisuustutkimuksessa kuitenkin jäänyt syrjään tai sitä on käytetty historiallisista syistä rajatusti Suomen kaartin tai puna- ja valkokaartien tutkimuksessa, Särmäkari sanoo.

 

VTM Veli Särmäkari väittelee 16.12.2016 kello 12 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "SUOMALAINEN ASEVELVOLLISUUSPERIAATE - Kansallisen asevelvollisuuden käännekohta 1800-luvun lopun Suomessa " (THE FINNISH MOMENT: National Service at Stake in the Late 1800s ). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, sali 5 (3. kerros), Fabianinkatu 33.

Vastaväittäjänä on professori Tuomas Forsberg, Tampereen yliopisto, ja kustoksena on professori Keijo Rahkonen.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisusarja. Väitöskirjaa myy Unigrafia.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot:
Veli Särmäkari
Puh. 044 300 6111
veli.sarmakari@gmail.com

 

 

Lue lisää aiheesta: Talous & yhteiskunta