Vahvistaako kansanäänestys yhteisöä vai populismia?

Demokratian heikkoudet ja vahvuudet oli yksi iso kysymys, kun Pulitzer-palkitut historioitsijat kokoontuivat Helsingin yliopistolle keskustelemaan Yhdysvaltain menneisyydestä.

Niin Yhdysvalloissa kuin Suomessa politiikan on sanottu olevan rikki: usko demokratiaan on koetteilla. Mutta asia ei ole uusi. Järjestelmän haavoittuvuus mietitytti jo 1700-luvun lopussa, kun kaikkien demokraattisten valtioiden esikuvaa perustettiin pohjoiseen Amerikkaan.

– Yhdysvallat oli tasavaltalaisen hallitusmuodon kokeilu, eikä ollut mitenkään selvää, että se menestyisi, sanoi emeritusprofessori Peter Onuf luennoidessaan Helsingin yliopistolla perjantaina 15. toukokuuta.

Onufin mukaan amerikkalaiset näkivät tulevaisuutensa hyvin epävarmana.

– Piti olla valistusfilosofin usko, jotta saattoi kuvitella kokeilun mahdollisesti onnistuvan.

Muun muassa Oxfordin yliopistossa työskennellyt Onuf piti pääluennon tutkijakollegiumin järjestämässä Yhdysvaltain historiaa ruotivassa seminaarissa, jossa kuultiin hänen lisäkseen useita muitakin eturivin tutkijoita kuten Pulitzer-palkitut Annette Gordon-ReedDaniel Walker HoweAlan Taylor ja Gordon Wood.

Demagogien ja populistien hetki?

Professori Onuf käsitteli Yhdysvaltojen perustamiseen liittyneitä ristiriitoja kahden perustajaisän, Thomas Jeffersonin ja John Adamsin, kautta.

Adams oli Harvardin kasvatti pohjoisvaltojen Massachussettsista kun taas Jefferson tuli etelän orjavaltiosta Virginiasta ja oli syntynyt plantaasilla. Yhdysvaltain itsenäistymisen ajan vallankumouksellisessa ilmapiirissä nämä kaksi kohtasivat ja olivat suunnittelemassa sekä maan perustuslakia että itsenäisyysjulistusta.

Heillä oli kuitenkin kiistoja aivan perusasioista.

– Me ajattelemme, että kansanäänestykset ovat hyvästä, koska ne sitouttavat äänestäjät silloinkin, kun he ovat eri mieltä päätöksistä. Mutta John Adams ajatteli, että äänestys on hetki, jona ihmiset menevät järjiltään. Ihmiset ovat suurten kollektiivisten päätösten hetkellä niin helposti johdateltavissa, että Adams oli huolissaan karismaattisista populisteista ja demagogeista.

Adams halusikin kontrolloida perustuslain avulla populistisen järjettömyyden purkauksia. Jefferson oli toista maata.

– Jeffersonille jokainen äänestys oli kansallisen uudistumisen hetki. Silloin ihmisten oli mahdollista tulla tietoisiksi itsestään kansana, omistaa itsensä yhteiselle hyvälle ja valita joukostaan kaikkein parhaat ja lahjakkaimmat.

Paikallisdemokratia ratkaisee ongelmat?

Onufin mukaan Jeffersonin ratkaisu demokratian ongelmiin oli "lisää demokratiaa". Jefferson halusi hajauttaa tasavallan useiksi tasavalloiksi, aina kaupungin, kylän ja naapuruston tasolle asti.

Paikallisdemokratia korjaisi hänen mukaansa ylempien hallinnon tasojen tekemiä virheitä. Toisaalta jos populistinen johtaja pääsisi valtaan yhdessä kylässä, muut tasot korjaisivat vahingon.

– Jefferson oli federalisti pienellä f:lla.

Lue lisää aiheesta: Talous & yhteiskunta