Yhdysvaltain entisen suurlähettilään Bruce Oreckin mukaan yksi tieteen suurimmista haasteista on tulla kuulluksi. Nykymaailma on niin täynnä tietoa, ettei suurinkaan markkinointibudjetti välttämättä saa parhaimpia ideoita näkyville.
‒ Jos sosiaalisen median maailma on opettanut meille mitään, niin sen, että maailma on täynnä ideoita. Suurimpana haasteena on saada oma maailmaa mullistava idea esille, Oreck sanoo.
Hän kannustaakin yliopiston 375-vuotisjuhlien kunniaksi järjestettyyn Helsinki Challenge -ideakilpailuun osallistuvia joukkueita viestimään kisaideastaan koukuttavasti: kertomaan tarinan. Challenge-semifinalisteja valmentanut Oreck patistaa ihmisiä muutenkin etsimään itsestään sen luontaisen tarinankertojan, joka meissä jokaisessa on.
Suomalaiset ovat erittäin kielitaitoisia, minkä pitäisi tehdä meistä hyviä viestijöitä. Oreckin mukaan viestimiseen ja tarinankerrontaan ei kuitenkaan kouluteta tarpeeksi. Aktiivisesti viestivien tutkijoiden lisäksi yliopistoilla pitäisi olla oma tarinankertojien osasto, joka tekee tieteestä kiinnostavia nostoja maailmalle, Oreck sanoo: maailma tarvitsee tieteen tulkkeja ja vakavien aiheiden vetävöittäjiä.
‒ Kun ihminen tulee väsyneenä kotiin, hän katsoo mieluummin kissavideoita kuin pohtii maailman tilaa. Tieteen pitää taipua paremmin viihteellisiinkin tarkoituksiin ja ihmisten median käyttötapoihin.
Vastauksia todellisiin ongelmiin
Oreckin mukaan suuret haasteet ratkaistaan yhteisöjen välisen yhteistyön avulla. Hän korostaa, että tiedekilpailuista täytyy jäädä pysyviä ratkaisuja yhteiskuntaan, jottei kilpailu jää vain ”yhden yön jutuksi”.
‒ Maailmamme on huonossa kunnossa, mistä ilmastonmuutos on suuri esimerkki. Yhteistä suurille haasteille on se, että ne ovat luonteeltaan ”me-haasteita”. Jos emme ratkaise niitä yhdessä, pian meitä ei enää ole.
Hyvillä innovaatioilla on Oreckin mukaan aina vankka tieteellinen pohja. Hänen mukaansa tieteellä ei kuitenkaan ole merkitystä tulevaisuudelle, jos sillä ei ole agendaa. Tieteen tekeminen vain tieteen vuoksi ei ole järkevää.
‒ Helsinki Challengen hienous on siinä, että se yhdistää tieteen käytäntöön ja ratkaisee tieteen avulla todellisia ongelmia, Oreck sanoo.
Epäonnistumisen riskiä pitää sietää
Aidon innovaation äärelle pääsee Oreckin mukaan se, joka kykenee poimimaan suuresta informaatiomäärästä palan tietoa ja asettamaan sen hyödylliseen kontekstiin. On tärkeää ymmärtää kokonaiskuva, ja tämä vaatii sekä poikkitieteisyyttä että yhteistyötä yhteiskunnan eri osapuolten välillä.
Miksi kaikki ratkaisut eivät sitten ole innovaatioita?
‒ Esteenä olette te itse, Oreck sanoo – ja tarkoittaa suomalaisia.
Ei ole mitään ulkoista syytä sille, ettemmekö voisi ottaa innovaatioita ja uusia ratkaisuja käyttöömme paljon enemmän. Ulkopuolisena Oreck näkee Suomen maana, jonka pitäisi porskuttaa muiden edellä talouden aallonharjalla.
Ex-suurlähettilään mukaan digitaalista vallankumousta edeltäneeltä ajalta juontuvat, epätarkoituksenmukaiset säädökset hillitsevät Suomen talouskasvua. Hän kannustaa tutkijoita ja erityisesti diginatiivien sukupolvea raivaamaan järjettömiä säädöksiä, ja kaipaa ruohonjuuritason vallankumousta.
‒ Teidän täytyy pysähtyä hetkeksi, lopettaa kenkiin tuijottaminen ja kerätä rahat jalkakäytävältä. Muutos lähtee teistä, älkää jumittuko vanhoihin tapoihin tehdä asioita!
Innovointi vaatii Oreckin mukaan uskallusta ja epäonnistumisen mahdollisuuden sietämistä. Sitä suomalaisten kannattaisi oppia lisää.
‒ Teidän täytyy olla rohkeita. Kaatukaa takamuksillenne, se on hyvä asia. Sen takia meillä on takamukset. Just do it.
Lisää Oreckin ajatuksia pääsee kuulemaan yliopiston suuressa juhlasalissa, kun Helsinki Challengen 20 semifinaalitiimiä nousevat torstaina 3.9. lavalle yleisölle avoimessa tilaisuudessa. Lämpimästi tervetuloa! Järjestäjät toivovat yleisöltä ennakkoilmoittautumista.