Toimitukselta-kolumni on julkaistu Yliopisto-lehdessä Y/01/16.
Psykologian professori Katariina Salmela-Aro kertoo lehtemme pääjutussa, ettei moni suomalaisnuori tiedä, mitä omat vanhemmat tekevät työkseen. Kotona ei puhuta työstä, vaikka enemmistö meistä viettää leijonanosan päivästään töitä tehden.
Nuoret seurailevat vanhempiensa arvoja ja näkemyksiä pitkälle aikuisuuteen, ainakin 25-vuotiaiksi, Salmela-Aro huomauttaa. Asioista on syytä puhua, myös työasioista.
En voi olla miettimättä, missä määrin vanhemmat koettavat säästää pilttejään työelämän tosiasioilta. Viime vuodet ovat tehneet sellaista jälkeä maassa ja maanosassa, ettei kaikesta tee mieli avautua, ei ainakaan alaikäisille.
Pohdin päinvastoin usein, missä määrin raskautan teini-ikäisiäni miettimällä ääneen työhuoliani, jos ilojakin. Onko oikein, että 16-vuotias joutuu lohduttamaan ammatti-identiteettinsä puolesta kipuilevaa: ”Sä olet hyvä sun työssä, ei sulle voida antaa kenkää.” Niin, nuori vielä uskoo, että hyvä saa palkkansa, mutta äiti tietää, ettei se mene enää niin, jos on koskaan mennytkään.
Työelämän lihamylly on jauhanut brutaalia jälkeä monella alalla. Ei ole hääviä täällä tutkimuksenkaan maailmassa, ei edes Suomen ainoassa huippuyliopistossa, joka tuntuu jääneen vaille ymmärtäjiä Suomen hallituksessa. Kaiken maailman dosenttien tuottaja koettaa nyt sitten suoriutua eteenpäin isoista irtisanomisista ja monikertaisista organisaatiomylläyksistä.
Positiivisia signaaleja joutuu hakemaan. Tutkija Mikael Niku valaisee tutkimuksen taivaanrantaa hienolla kolumnillaan. ”Kun osaamme hyödyntää toistemme asiantuntemuksen, voimme tulevaisuudessakin näyttää tälle maalle ja ihmiskunnalle suuntaa. Kunhan vain saamme etsiä sitä.”
Helsingin medialukion opiskelija Aatu Ruohonen, yksi pääjuttumme haastatelluista, suhtautuu tulevaisuuteen luottavaisesti. Hän toivoo laman väistyvän pian, mutta arvelee, että asiat voisivat muuten jatkua suunnilleen samoin. Ystävien ja harrastusten parissa elämä tuntuu mielekkäältä. Opiskelu kiinnostaa ja töihin olisi hyvä päästä.
Arvostan asiantuntijoittemme viisautta, lukiolaispojan muiden muassa. Nuorten toiveet eivät ole aina suuria. Ihan tavallinen elämä maistuu, jos siinä on perspektiiviä. Sama pätee meihin vanhempiin.