Säätiö haluaa tukea aidosti uutta tutkimusta

Jane ja Aatos Erkon säätiö myöntää kerralla miljoonaluokan rahoituksia tutkijoille. Säätiön tuki Helsingin yliopistolle on viime vuosina ollut erittäin merkittävää. Jane ja Aatos Erkon säätiö lahjoitti vuonna 2014 Helsingin yliopistolle 3 miljoonaa euroa Jane ja Aatos Erkon 375-rahastoon. Lisäksi säätiö tuki tiedepohjaista Helsinki Challenge -ideakilpailua 100 000 euron lahjoituksella.

Vuonna 2012 menehtynyt ministeri Aatos Erkko testamenttasi koko omaisuutensa vaimonsa kanssa perustamalleen Jane ja Aatos Erkon säätiölle. Lähes miljardin euron varallisuudellaan säätiö nousi muun muassa Koneen Säätiön ja Suomen Kulttuurirahaston jälkeen yhdeksi Suomen suurimmista säätiöstä.

Suuri kertatutki ja jatkuva haku auttavat tutkimusta

Vuosittain Jane ja Aatos Erkon säätiö (JAES) käyttää säädekirjansa mukaisesti merkittävän osan omaisuutensa tuotosta yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Sääntö- jen mukaan pääpainon tulee olla korkeatasoisen tieteellisen tutkimuksen tukemisessa. JAES onkin jo pitkään ollut Helsingin yliopiston suurimpia tutkijoita, samoin kuin monen muun suomalaisen yliopiston ja korkeakoulun.

Helsingin yliopistolle säätiö on viime vuosina myöntänyt suuria rahoituksia esimerkiksi professori Henrik Meinanderin demokratian historian tutkimusprojektiin (1 700 000 euroa), professori Lauri Aaltosen tutkimusryhmälle periytyvän syöpäalttiuden syiden ymmärtämiseen (2 504 700 euroa) sekä professori Ilkka Hanskin tutkimusryhmälle luonnon monimuotoisuuden, ihmiskehon bakteerilajiston ja tulehdusperäisten sairauksien tutkimiseen (1 090 000 euroa). Yksi säätiön muista poikkeavista toimintatavoista ovat juuri tutkimushankkeille kerralla jaettavat, suuret miljoonaluokan rahoitukset.

– Säätiö perustettiin vuonna 2002, ja perustajat ehtivät kymmenen vuotta vaikuttaa sen painopisteisiin ja toimintaperiaatteisiin. Perustajien painotukset ja näkemykset toimintatavoista ehtivät tulla hyvin esiin, säätiön hallituksen puheenjohtaja Nils Ittonen sanoo.

– Suuremmilla kertasummilla perustajat pyrkivät suurempaan vaikuttavuuteen ja aidosti uuden tutkimuksen syntymiseen. Tavoitteitaan palvellakseen säätiö ottaa mielellään harkittuja riskejä tukemalla uusia tutkimuksellisia avauksia. Miljoonarahoituksessa riskit ovat suuria, ja rahoitusta saavan tutkijaryhmän onkin oltava tieteellisesti meritoitunut. Kokonaisuuden tutkimussuunnitelmineen on oltava uskottava, jotta rahoitusta voi saada.

– Seuraamme tarkasti, miten rahoja käytetään ja miten tutkimussuunnitelma toteutuu. Muutoksia matkan varrella saa tulla, mutta ne edellyttävät hyväksyntää säätiön hallitukselta, kertoo Ittonen. Säätiön suurten kertasummien toimintafilosofia tarjoaa tutkijoille pidemmän työrauhan vuosittaiseen hakemusrumbaan verrattuna. Tutkijoille erinomaista on myös säätiön jatkuva hakuaika. Hakea voi silloin, kun rahoitukselle on tarve.

– Säätiölle systeemi on työläämpi. Tutkijoilta ei kuitenkaan kulu yhdeksää kuukautta hukkaan uutta hakuaikaa odotellessa, jos deadline sattui lipsahtamaan ohi. Ittonen näkee hyvänä – sulkematta pois apurahamallia – avustusten käytön siten, että etenkin hankkeissa työskentelevät nuoret tutkijat palkataan apuraharahoituksen sijaan työsuhteeseen.

Tutkijoilta ei kuitenkaan kulu yhdeksää kuukautta hukkaan uutta hakuaikaa odotellessa, jos deadline sattui lipsahtamaan ohi. Ittonen näkee hyvänä – sulkematta pois apurahamallia – avustusten käytön siten, että etenkin hankkeissa työskentelevät nuoret tutkijat palkataan apuraharahoituksen sijaan työsuhteeseen.

– Tutkijan sosiaaliturvan kannalta palkka on varmasti parempi vaihtoehto kuin apurahalla eläminen.

Tavoitteena nostaa suomalainen tutkimus maailman huipulle

Jane ja Aatos Erkon säätiön tavoite on nostaa suomalaisen tieteellisen tutkimuksen tasoa ja auttaa tutkijoita kansainväliselle huipulle.

– On selvää, että korkean tieteellisen tason saavuttamiseksi tutkijan on välttämätöntä päästä työskentelemään myös korkeatasoisiin ulkomaisiin tutkimusympäristöihin. Liikenne on totta kai kaksisuuntaista: ulkomaisten pätevien tutkijoiden saaminen Suomeen on tärkeää tieteellisen tasomme nostamiselle. Ittonen pitää valitettavana tosiasiana sitä, että kotimainen tutkimus on kokonaisuutena tasoltaan vielä melko vaatimatonta. Yliopistojen tulee herätä käyttä- mään voimavarojaan tehokkaammin. Fokusoinnille olisi tilaa, Ittonen näkee.

– Helsingin yliopistonkin voimavarat ovat rajalliset ja tulevaisuudessa todennäköisesti vain pienenevät. Resurssien keskittäminen edellyttää tietysti vaikeita, joskus ikäviä päätöksiä. Kaikkien yliopistojen täytyy kuitenkin uskaltaa tehdä niitä kansainvälisen kilpailukykynsä säilyttämiseksi.

3.12.2015
Teksti: Tapio Ollikainen
Kuva: Veikko Somerpuro

Lue lisää aiheesta: Talous & yhteiskunta