”Kaikki paha johtuu uskonnosta”. Yllättävän moni näyttää ajattelevan näin, ainakin jos seuraa julkista keskustelua Suomessa.
Globaalin kristinuskon ja uskontodialogin professorin Elina Vuolan mukaan myös media tarjoaa uskontoa kattavaksi selitykseksi yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Uskonto näkyy perusteluna sorrolle, väkivallalle ja epätasa-arvolle uutisissa, sosiaalisessa mediassa että politiikassa.
Erityisen selvästi uskonnon ylikorostuminen näkyy terrorismia käsittelevässä keskustelussa, jossa uskonto pelkistyy usein pääsyyksi tai -tekijäksi. Välttämättä ei esimerkiksi pohdita, millä tavoilla uskonto liittyy johonkin ilmiöön tai ideologiaan, kuten nationalismiin, fasismiin tai kommunismiin. Silloin sivuutetaan kysymykset radikalisoitumista ruokkivasta heikosta sosioekonomisesta asemasta, koulutustasosta tai vieraantuneisuuden tunteesta sekä niiden yhteydestä militanttiin uskontulkintaan.
Vuola antaa esimerkin uskonnon merkityksen yliarvioimisesta:
− Toisen, itselle vieraan kulttuurin ihmisiä tarkastellaan vain uskontolinssin läpi. Tyypillisesti näin tehdään erityisesti naisten kohdalla. Heidän heikosta asemasta saatetaan sanoa, että se on Latinalaisessa Amerikassa katolisen kirkon syytä tai muslimimaissa islamin syytä.
Vuolan mukaan myös feministinen ajattelu ja sukupuolentutkimus saattavat syyllistyä samankaltaiseen ajatteluun. Niiden piirissä esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa katolisuudessa keskeistä Neitsyt Marian hahmoa pidetään naisten alistamisen symbolina, vaikka tavallisten naisten käsitys Mariasta on usein myönteinen ja moniulotteinen.
Yliarvioinnin vastakohta on uskonnon merkityksen aliarvioiminen tai sen jättäminen kokonaan huomiotta silloinkin, kun se olisi tärkeää ottaa huomioon. Vuola on itse tutkinut kolttasaamelaisten ortodoksista identiteettiä.
− Saamelaisia koskevan totuus- ja sovintokomitean yhtenä ulottuvuutena tarkastellaan uskontoa, sekä luterilaista että ortodoksista kirkkoa. On tärkeää, että kummankin nykymerkitys saamelaisille voidaan nähdä myös positiivisessa mielessä.
Kyseenalaistamaton sekularismi
Vuolan mukaan median ja kansalaisten ohella myös yhteiskuntatieteellinen tutkimus sortuu välillä uskonnon yli- tai aliarviointiin. Näin käy, jos tutkijoilta puuttuu asianmukainen uskontoon liittyvä tieto ja ymmärrys.
Sekularismi − uskonnosta irrottautumisen aate − erotuksena sekularisaatiosta eli maallistumisesta, esiintyy toisinaan tutkimuksissa julkilausumattomana ja avaamattomana ideologiana, johon liittyy oletuksia sekularisaation hyvyydestä ja uskonnon pahuudesta ilman tarkempia erittelyjä.
− Harmaan sävyt jäävät näkemättä, jos kuva on mustavalkoinen ja vastakohtia korostava: sekulaari edistyksellisenä ja uskonto takapajuisena. Lisäksi ajattelutapa on eurosentrinen ja kolonialistinen. Globaalisti uskonnon merkitys yksilön ja yhteisön tasolla on erilainen esimerkiksi Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa kuin Länsi-Euroopassa.
Tällöin kyseessä ei ole objektiivinen kuvaus uskonnon merkityksestä yhteiskunnassa, vaan tutkimuksissa saatetaan toivoa sekularisaatiota tai ennustaa sitä sekä pitää maallistumista universaalisti neutraalina ja edistettävänä asiana, modernin synonyymina.
− Sekularismi ideologian kaltaisena isminä on arvosidonnainen ilmiö. On eri asia, että tutkijat tarkastelevat sekularisaatiota neutraalisti prosessina, joka tarkoittaa yksittäisten ihmisten, yhteiskuntien, yhteiskuntajärjestelmien tai valtioiden maallistumista. Valtiollisten instituutioiden ja lainsäädännön katsomusneutraalius on oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian kannalta tietenkin tärkeää, Vuola sanoo.
Valikoivaa uskonnollisuutta ja vallankäyttöä
Media ja tutkijat käyttävät uskontoa omiin tarkoituksiinsa, mutta niin käyttävät poliitikotkin.
Julkisessa keskustelussa on puhuttu ulkoministeri Soinin aborttia vastustavista ulostuloista. Soini on joutunut selvittämään oikeuskanslerille osallistumistaan abortinvastaisen liikkeen tilaisuuteen virkamatkallaan Kanadassa toukokuussa. Blogissaan hän ylisti Argentiinan päätöstä olla laillistamatta aborttia. Neljä oppositiopuoluetta esittää Soinille epäluottamuslausetta aborttikannanottojen vuoksi.
− Totta kai jokaisella ihmisellä on mielipiteen- ja uskonnonvapaus, mutta eihän kysymys liity ensisijaisesti siihen. Asian ydin on, missä roolissa hän ulkoministerinä puhuu. Abortti on iso eettinen kysymys, joka jakaa ihmisiä. Suomi on kuitenkin ulko- ja kehityspolitiikassaan sitoutunut naisten ja tyttöjen oikeuksien edistämiseen. Ulkoministeri edustaa maataan, ei itseään, Vuola toteaa.
On myös silmiinpistävää, että Soinin tapa vedota uskontoon on valikoivaa.
− Paavi Franciscus on todennut, että globaali köyhyys ja eriarvoisuus ovat aikamme suurin synti. Tätä ulottuvuutta katolinen Soini ei ole nähdäkseni koskaan tuonut esille, vaan on aktiivisesti kannattanut kehitysyhteistyömäärärahojen leikkausta, siis vastoin kirkkonsa ylimmän auktoriteetin näkemyksiä. Mikäli uskontoon vetoaa, olisi syytä olla johdonmukainen, Vuola kommentoi.
Vähemmistöjen näkökulma paljastaa paljon
Kuinka tutkijat ja media sitten voisivat ymmärtää uskontoja paremmin ja tarjota kansalaisille tietoa uskonnoista ilman niiden merkityksen yli- tai aliarvioimista?
− Hyvä keino oman uskontolukutaitonsa tarkistamiselle on miettiä uskontoja jonkin vähemmistön tai päätöksenteosta ulossuljetun ryhmän näkökulmasta. Uskontojen sisäiset valtarakenteet tulevat näkyviksi esimerkiksi sukupuolen ja seksuaalisuuden kysymyksissä. Kuka niistä päättää ja saa puhua sekä toimia auktoriteettina, Vuola kysyy.
Lisäksi median kannattaa olla tarkkana, mistä uskonnon ulottuvuudesta kulloinkin puhutaan.
− Mikään uskonto ei pelkisty ainoastaan instituutioon, oppiin tai johtajiin, vaan on aina paljon muutakin − rituaaleja, spiritualiteettia, yhteisöllisyyttä, arjessa elettyä ja koettua, Vuola sanoo.
− Kuinka paljon esimerkiksi tiedämme eri uskontojen hyvinvointia, jaksamista, merkityksellisyyttä ja yhteisöllisyyttä lisäävistä ulottuvuuksista Suomessa? Niin tärkeää kuin uskonnolliseen vallankäyttöön puuttuminen onkin, kaikissa uskonnoissa on myös valtavan paljon yksilön ja yhteiskunnan kannalta myönteisiä asioita.