Pankki, pukki ja iloiset kaalit

Maastrichtin sopimuksessa Euroopan keskuspankki on velvoitettu tavoittelemaan kahden prosentin inflaatiota. Euroalueen inflaatio on alittanut tämän tavoitteen vuoden 2013 alusta lähtien. Tällä hetkellä inflaatiovauhti on 0,3 prosenttia.

Essee on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa 9/2014.

Inflaatio tarkoittaa yleisen hintatason jatkuvaa nousua, deflaatio laskua. Deflaation ongelma on se, että esimerkiksi asuntojen hintojen laskiessa niitä varten otettujen velkojen nimellisarvot säilyvät. Deflaatio kasvattaa jatkuvasti kotitalouksien, yritysten ja valtioiden velkataakkaa. Hintatason lasku vaikuttaa kielteisesti myös yritysten voitto-odotuksiin ja investointihalukkuuteen.

Vaikka deflaatio huolestuttaa, kukaan ei ole kertonut, mistä se johtuu. Selitystä voi osaltaan hakea Euroopan keskuspankin toimista finanssikriisin puhkeamisen jälkeen.

Keskuspankki on pyrkinyt vastaamaan eurokriisiin poikkeuksellisen suurilla rahapoliittisilla toimilla. EKP on laskenut ohjauskoron lähelle nollaa, ottanut käyttöön negatiivisen talletuskoron ja myöntänyt noin 1 400 miljardin euron edestä halpaa lainaa Euroopan pankkisektorille.

Näillä toimilla se on pyrkinyt varmistamaan pankkien halukkuuden lainata kotitalouksille ja yrityksille. Kuitenkaan kotita-loudet ja yritykset eivät uskalla velkaantua vaan niiden velkaantuminen on ollut laskussa vuodesta 2011 lähtien.

Sen sijaan euro on laskenut suhteessa dollariin toukokuun alusta lähtien. Todennäköistä onkin, että keskuspankin tarkoituksena on ollut yksityisen velkaantumisen kasvattamisen lisäksi laskea euron ulkoista arvoa suhteessa muihin valuuttoihin. Myös keskuspankin ilmoitusta aloittaa vuoden lopulla jopa 1 000 miljardin suuruiset velkakirjojen ja omaisuusvakuudellisten arvopapereiden tukiostot voi tulkita tämän pyrkimyksen valossa.

Valuutan arvon lasku saattaa helpottaa vientiä, sillä muissa valuutoissa euroalueen tuotteet halpenevat. Se ei ikävä kyllä poista euroalueen kriisimaiden ja taloudellisesti vahvojen maiden epätasapainoa. Vaikka pörssikurssit ovat nousseet, talousnäkymät ovat yhä heikot ja valuuttasota Euroopan ja muun maailman välillä kiihtyy.

Rahapoliittisten toimien lisäksi keskuspankki on osallistunut finanssipoliittiseen ohjaukseen. Vuodesta 2010 lähtien Euroopan keskuspankki on muodostanut troikan Kansainvälisen valuuttarahaston ja Euroopan komission kanssa. Troikka on vaatinut kriisimailta tiukkaa budjettikuria, valtionomaisuuden myyntiä ja rakenteellisia uudistuksia.

EKP:n silloinen johtaja Jean-Claude Trichet käynnisti kriisimaiden velkakirjojen osto-ohjelman toukokuussa 2010. SMP-ohjelman (Securities Markets Programme) aikana keskuspankki osti kriisimaiden velkakirjoja 220 miljardin euron edestä. Leijonanosa tuesta on mennyt Italialle ja Espanjalle.

EKP aloitti Italian ja Espanjan velkakirjojen tukiostot vasta, kun maiden hallitukset olivat suostuneet keskuspankin vaatimuksiin valtiontalouden säästöistä ja työmarkkinoiden liberalisoinneista. Kun Silvio Berlusconi ei suostunut sopeutustoimiin, hänet korvattiin Mario Montilla.

Kesällä 2012 keskuspankin nykyinen johtaja Mario Draghi piti kuuluisan puheen, jossa hän lupasi keskuspankin tekevän kaikkensa euron pelastamiseksi. Käytännössä puhe tarkoitti SMP-ohjelman korvaamista lupauksella rajattomista kriisimaiden valtionvelan tukiostoista. Uuden OMT-ohjelman (Outright Monetary Transactions) ansioksi voi laskea, ettei sitä olla käytetty toistaiseksi euroakaan. Myös sen ehtona ovat talouskuri ja rakenteelliset uudistukset.

Kriisimaita on siis autettu kahta reittiä: keskuspankin rahoituksen ja hallitusten takaamien tukipakettien avulla. Euroopan keskuspankki on vaatinut molempien tukitoimien ehtona kiristävää finanssipolitiikkaa, jonka tarkoituksena on ollut hillitä euromaiden velkaantumisen ja palkkatason kasvua. Seurauksena on väistämättä kokonaiskysynnän väheneminen.

Euroopan talousajattelussa julkiset menot ja palkat mielletään ainoastaan kilpailukykyä rajoittavina kuluina. Vastaavasti yksityisen velan mielletään tuottavan talouskasvua ja julkisen velan toimivan talouden jarruna. Näin ollen julkiset toimet ovat aina tehottomia — jopa talouskriisin ja laskevan kokonaiskysynnän olosuhteissa.

Näistä ideologisista valinnoista johtuen talouskurin, työmarkkinoiden joustojen ja deflaation välistä yhteyttä ei nähdä. Eurokriisin rakenteelliset syyt jäävät käsittämättä ja korjaamatta. Inflaatio on kääntynyt deflaatioksi niissä maissa, jotka ovat toteuttaneet tiukinta talouskuria ja työmarkkinoiden joustoja. Euromaista Kreikka, Portugali, Irlanti, Espanja, Kypros ja Slovenia ovat jo deflaatiossa. Voidaankin aiheellisesti kysyä, onko Euroopan keskuspankki toimillaan vesittänyt inflaatiotavoitteensa toteutumista ja edistänyt deflaatiokehitystä euroalueella.

Euroopan keskuspankin johtokunnan ei tarvitse nauttia minkään demokraattisesti valitun päätöksentekoelimen luottamusta. Tätä riippumattomuutta on pidetty itseisarvona.

Eurovaalien alla silloinen pääministeri Jyrki Katainen vastusti ”henkeen ja vereen” avauksia, jossa ”poliitikot rupeaisivat määrittelemään valuuttakursseja”. Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen ylijohtaja Juhana Vartiainen on vastustanut keskuspankin demokratisointia, koska kansa voisi valita sen johtoon Berlusconin kaltaisia mafiosoja.

Keskuspankki on tehnyt riippumattomuutensa turvin päätöksiä tuhansien miljardien eurojen edestä ilman julkista keskustelua tai kansojen hyväksyntää. Lisäksi keskuspankki on käyttänyt rahapoliittista valtaansa kaventaakseen euromaiden talouspoliittista liikkumavaraa.

Kataisen ja Vartiaisen puheenvuoroissa ihannoidaan riippumatonta keskuspankkia, jonka päätöksiin hallitukset eivät voi vaikuttaa. Riippumattomuutensa turvin keskuspankki voi kuitenkin painostaa hallituksia ja työmarkkinajärjestöjä tekemään väestön enemmistön asemaa kurjistavaa talouspolitiikkaa.

Tarinan opetus? Euroopassa pukki on laitettu kaalimaan vartijaksi — ja kaalit iloitsevat siitä, että tulevat pian syödyiksi!

Kirjoittaja valmistelee Helsingin yliopistossa väitöskirjaa Yhdysvaltain, Euroopan, Iso-Britannian ja Japanin keskuspankkien poikkeuksellisista toimista finanssikriisin jälkeen.

 

Lue lisää aiheesta: Talous & yhteiskunta