Monialaisuus yliopiston valtti myös biotaloudessa

Yliopistolla ja sen kumppaneilla on mahdollisuus tempaista biotalous nousuun. Tämä edellyttää panostuksia eri tason tutkimuksiin — molekyylien ja mikrobien mittakaavasta metsiin ja kaupunkeihin.

Biotalous tuo raaka-aineista ensimmäiseksi mieleen puun. Helsingin yliopiston biotalousseminaarissa tänään 2.9. elinkeinoministeri Olli Rehn totesi puun riittävän niin selluntuotantoon, bioenergiakäyttöön kuin pitkälle jalostettuihin puutuotteisiinkin.

– Totta kai pyritään siihen, että voimme nostaa puun jalostusastetta ja panostaa biotalouteen, puurakentamiseen ja huonekaluteollisuuteen. Kun emme kykene jalostamaan koko metsävaraamme laadukkaiksi huonekaluiksi, meidän kannattaa myöskin tuottaa sellua ja matkan varrella arvioida, miten biotalous kehittyy ja miten raaka-ainetta riittää 10–20 vuoden aikavälillä.

Kytköksiä kemiaa myöten

Biotalous on kuitenkin myös paljon muuta kuin suomalaisilla mielessä päällimmäisenä oleva puu ja uusiutuvan energian tuotanto. Bioenergian tutkimisen lisäksi biotalouteen nivoutuu muita teknologioita, elämäntieteitä, luonnontieteitä, ruoan- ja rehuntuotanto ja kestävä kehitys — vähintäänkin.

– Nyt tarvitaan nimenomaan taloudellisen, teknologisen ja biotieteellisen osaamisen yhdistämistä, määritteli UPM-konsernin ympäristö- ja vastuullisuusjohtaja Päivi Salpakivi-Salomaa seminaarissa.

Kemianteollisuus ry:n asiamies Maija Pohjakallio on iloinen siitä, että monipuolisuus on noussut keskustelunaiheeksi.

– Biotalouden mahdollisuudet saadaan toteutumaan, kun sitä voidaan kehittää monipuolisesti. Vaikka monet kemianteollisuuden kasvualoista eivät itsessään olisi biopohjaisia, ne kytkeytyvät biotalouden kehittämiseen. Molekyylitason osaaminen tarjoaa innovaatiolähteitä myös biomassojen jalostamiseen, Pohjakallio sanoo.

Hänen mukaansa biopohjaisten kemian tuotteiden markkinoiden arvioidaan kasvavan noin viiden prosentin vuosivauhtia. Vuonna 2020 markkinoiden arvon ennustetaan olevan noin 40 miljardia euroa.

Tutkintoja avarakatseisille

Yliopiston vahvuuksia biotalouden tutkimuksessa ovatkin juuri monitieteisyys, mutta yhteistyökumppanit esittävät senkin suhteen kehittämistoiveen: tutkimuksen ja koulutuksen päällekkäisyyksiä olisi poistettava.

– Käynnissä on laajamittaisia uudistuksia. Kapeista siiloista tullaan laaja-alaisempiin tutkintorakenteisiin, kommentoi Suomen kansallista biotalousstrategiaa valmistelemassa ollut biotuotannon kemian professori Maija Tenkanen Helsingin yliopistosta.

– Tämä edistää uudenlaisten osaajien kouluttamista. Jos tutkimuksessa halutaan luoda uusia tuotteita ja ideoita, näkemyksen täytyy olla nykyistä laajempi.

Tenkasen mielestä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen työnjakoa pitäisi edelleen vahvistaa. Pääkaupunkiseudulla tulisi entistä voimakkaammin pohtia yhdessä Aalto-yliopiston kanssa, miten biotalousaiheinen koulutus ja yhteistyö järjestettäisiin.

– Meidän on turha lähteä kilpailemaan keskenämme. Kukaan ei voi sanoa, mikä tutkimus on tällä hetkellä turhaa ja mikä tuottavaa, koska yllätyksiä aina tapahtuu, Maija Tenkanen toteaa.

Biotalouden tutkimus Helsingin yliopistossa

Viikissä kaikki on biotaloutta

Biotalousstrategia

Lue lisää aiheesta: Talous & yhteiskunta