Metsätalouden suositukset epäonnistuvat liito-oravan suojelussa

Tuore tutkimus selvitti liito-oravan elinympäristövaatimukset ja vertasi niitä tällä vuosikymmenellä uudistetun metsälain vaatimuksiin. Päähavainto oli, ettei luonnonsuojelulaki pysty turvaamaan kovinkaan hyvin liito-oravan elinympäristöjä.

Metsävarojen kestämätön käyttö uhkaa luonnon monimuotoisuutta maailmanlaajuisesti. Uhka on erityisen vakava boreaalisella vyöhykkeellä, jonkahavumetsät ovat intensiivisen metsätalouden piirissä. Nyt julkaistun tutkimuksen esimerkkieläimeksi valittiin liito-orava, sillä se on tyyppiesimerkki lajista, joka kärsii metsätalouden toimenpiteistä. Liito-orava on myös Euroopan Unionin luontotyyppidirektiivin suojelema laji.

– Jos onnistutaan turvaamaan liito-oravan elinympäristöjä, niin samalla tulee turvattua alueen koko monimuotoinen metsäekosysteemi, kertoo tohtorikoulutettava Ralf Wistbacka Oulun yliopistosta.

Lainsäädäntö voi tarjota luonnolle turvaa

Lainsäädäntö on yksi tärkeimmistä välineistä luonnon suojelemiseksi. Jotta laki olisi toimiva ja saisi yleisen hyväksynnän, niin sen olisi perustuttava tieteellisen näyttöön. Tämä on keskeistä erityisesti ympäristölainsäädännön piirissä olevissa asioissa – kuten luonnonsuojelu ja metsälaissa, jotka koskettavat monia tavallisia metsänomistajia.

Tuoreessa tutkimuksessa arvioitiin lainsäädäntöä, jolla pyritään turvaamaan liito-oravan elinympäristöjen säilyminen. Liito-orava viihtyy metsissä, joita uhkaavat laaja-alaiset avohakkuut.

Liito-oravanaaraiden esiintymistä seurattiin 81 paikassa kahdentoista vuoden ajan. Tutkijat rakensivat ennusteen liito-oravanaaraiden esiintyvyydestä tietyssä elinympäristössä.

Tämän jälkeen he vertasivat naaraiden elinympäristövaatimuksia siihen elinympäristöön, joka säilyisi nykyisten lakien ja niiden tuoreen tarkistuksen mukaisesti. Vertailu osoitti, että sekä alkuperäinen ja aluksi ehdotettu uudistettu viranomaisohjeistuksen eivät pystyisi turvaamaan kuin erittäin pienen määrän sopivaa elinympäristöä.

Tutkijoiden laatima ennuste tuotti molemmissa vaihtoehdoissa lisääntyvien liito-oravanaaraiden hyvin alhaisen (alle 5 prosentin) esiintyvyyden. Eli sekä nykyinen luonnonsuojelulaki että ehdotettu lain viranomaisohjeistus eivät pysty turvaamaan liito-oravan esiintymistä.

Kuilu tieteen ja politiikan välillä

Nykyiseen liito-oravametsien käsittelyohjeistukseen tehdyt päivitykset eivät perustu tieteelliseen näyttöön ja eivätkä käytännössä paranna lajin suojelua lainkaan.

Tuoreen tutkimuksen tulokset tuovat päivänvaloon tieteen ja politiikan välisen suuren kuilun, joka vaikuttaa erityisen suurelta, kun kyse on ympäristölainsäädännöstä.

– Nyt on kiireellisesti täytettävä tiedepolitiikan puutteet, jotta luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen voidaan varmistaa yhä nopeammin muuttavassa maailmassa, sanoo tutkija Andrea Santangeli Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa.

Nyt julkaistu tutkimus tehtiin yhteistyönä Oulun ja Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa.

Alkuperäinen artikkeli: The tragedy of the science-policy gap – Revised legislation fails to protect an endangered species in a managed boreal landscape

Lisätietoja:
Ralf Wistbacka
Oulun Yliopisto
Ekologian ja genetiikan yksikkö
ralf.wistbacka@student.oulu.fi
050-5166817

Andrea Santangeli
Helsingin yliopisto
Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS
andrea.santangeli@helsinki.fi
050 448 4466

Lue lisää aiheesta: Talous & yhteiskunta