Lähi-itä ei ole Euroopan vastakohta – myös Irakissa ja Syyriassa kaivataan demokratiaa ja yhdenvertaisuutta lain edessä

Vanhoillisuus ja uskonnon valta erottavat Eurooppaa ja Lähi-itää, mutta kansalaisten ihannevaltiot muistuttavat toisiaan, Bruno Jäntti kirjoittaa esseessään.

Euroopan 2010-luvun pakolaiskriisi on lisännyt keskustelua Lähi-idän tilanteesta myös länsimaissa. Kriisiä syvensivät Syyrian sota ja islamistien valtaannousu Itä-, Luoteis- ja Pohjois-Irakissa.

Sosiaalisessa mediassa ja tiedotusvälineissä maahanmuutto sekä Irakin ja Syyrian konfliktit ovat alati esillä, samoin kansalaisten omissa keskusteluissa kotona ja ystävien kanssa.

Osa eurooppalaisesta oikeistosta on asettautunut vastustamaan kaikkea Lähi-idästä Eurooppaan suuntautuvaa maahanmuuttoa. Vastustusta herättää myös kansainvälisten sopimusten edellyttämä kansainvälisen suojelun tarjoaminen vainoa pakeneville. Tässä poliittisessa asenteessa ammennetaan väittämästä, jonka mukaan Lähi-idän kulttuuri jo suhteellisen pieninä annoksina uhkaa romuttaa Euroopan demokratian ja sivilisaation.

Lähi-idän asukkaiden kanta kuuluviin

Vaikka Lähi-idästä Eurooppaan suuntautuvasta maahanmuutosta ja Lähi-idän poliittisista prosesseista esitetäänkin aktiivisesti mielipiteitä, debatti kärsii vakavasta puutteesta. Julkisessa keskustelussa nimittäin sivuutetaan olennainen kysymys: millaista poliittista järjestelmää Lähi-idän valtioiden kansalaiset kannattavat? Eurooppalaiset eivät tiedä juuri mitään Lähi-idässä asuvien tai sieltä paenneiden poliittisista kannoista. Tietämättömyys vuorostaan lisää yksipuolisen sanoman tehokkuutta.

Tutkin viimevuotisessa Syyrian sotaa ja Islamilainen valtio -järjestöä käsittelevässä kirjahankkeessani muun muassa seuraavia kysymyksiä: mitä valtiomuotoa syyrialaisten ja irakilaisten yleinen mielipide vaatii? Mitä syyrialaisten ja irakilaisten enemmistö ajattelee uskonnon ja valtion suhteesta, yhdenvertaisuudesta ja ihmisoikeuksista?

Sota ja kova komento Syyriassa

Irakilaisten poliittisista kannoista on olemassa aineistoa, joten vastausten hahmottaminen kysymyksiin onnistui tutkimuskirjallisuuteen perehtymällä.

Syyrialaisten yleisen mielipiteen selvittäminen ei ollut aivan näin yksinkertaista. Bashar al-Assadin johtama Syyrian poliisivaltio on vastustanut jopa Lähi-idän valtioiden mittapuulla poikkeuksellisen hanakasti sitä, että syyrialaiset tai ulkomaalaiset mielipidetutkijat kartoittaisivat syyrialaisten poliittisia kantoja. Syyrian hallinto lienee arvioinut, että jos kansalaisten poliittisia näkemyksiä aletaan yksityiskohtaisemmin tutkia, jossain vaiheessa näitä pitäisi kenties myös alkaa kuunnella. Tämä ajatus ei sovi yhteen Assadin valtiotaidon kanssa.

Tutkimuksen toteutti brittiyhtiö

Kuukausia kestäneen paikallaan polkemisen jälkeen sain käsiini kaikissa Syyrian maakunnissa kootun ja kansallisesti edustavan kyselytutkimuksen, jonka oli laatinut brittiyhtiö ORB International. Yritys on haastatellut kasvotusten satunnaisotannalla valittuja syyrialaisia kaikkialla Syyriassa. Tutkimus oli suhteellisen epäpoliittinen eikä tarjonnut vastauksia minua askarruttaviin kysymyksiin.

Otin kuitenkin yhteyttä projektista vastaaviin tutkijoihin ja pyysin haastattelua. Ilmaisin olevani kiinnostunut syyrialaisten poliittisia kantoja koskevista löydöksistä — niistä, joita ORB ei ole paljastanut virallisissa julkaisuissaan. Kysyin muun muassa, kannattaako enemmistö syyrialaisista demokratian edistämistä ja yhdenvertaisuutta.

ORB:n Syyria-tutkimushankkeen johtaja Oliver Carden vastasi tarkentaviin kysymyksiin näin: “Olemme tehneet lukuisia suurten otosten tutkimuksia ympäri Syyriaa kuluneiden neljän vuoden aikana. Syyriassa tekemämme tutkimus osoittaa, että syyrialaiset selvästi pitävät demokraattista prosessia parhaana verrattuna mihin tahansa muuhun hallitusmuotoon.”

Unelma rehdeistä vaaleista

Syyria on uskonnollisesti ja etnisesti moninainen valtio. Minua kiinnosti myös, mikä on syyrialaisten enemmistön näkemys yhdenvertaisuudesta lain edessä. Siihenkin asiaan ORB oli tutkimusjohtaja Cardenin mukaan saanut vastauksen. ”Enemmistö syyrialaisista on sillä kannalla, että kaikille syyrialaisille on taattava yhtäläiset oikeudet. Syyrialaisten enemmistö näkee Syyrian uskonnollisen ja etnisen moninaisuuden voimavarana. – – Vastaukset kysymyksiin uskonnollisesta taustasta, sukupuolesta ja etnisyydestä päätyvät yleensä kiihkeään kaikkien syyrialaisten yhdenvertaisten oikeuksien puolustamiseen.”

Cardenin ja ORB-yrityksen kyselytutkimuksen perustella voi todeta, että 17 syyrialaista kahdestakymmenestä kannattaa vapaiden ja rehellisten presidentinvaalien järjestämistä.

Ihmisoikeudet lakiin?

Entä Irak? Irakilaisille esitettiin mielipidekyselyssä seuraava vaihtoehto: ”Demokraattinen poliittinen järjestelmä, joka takaa yhtäläiset poliittiset ja kansalaisoikeudet, valtion alempien portaiden toiminnanvapauden ja hallitusvallan vastuuvelvollisuuden ja läpinäkyvyyden.” 96,1 prosenttia irakilaisista piti esitettyä järjestelyä ”erittäin mielekkäänä” tai ”mielekkäänä”.

Yhdeksän kymmenestä irakilaisesta vaati vuonna 2005, että uudessa perustuslaissa taataan irakilaisille oikeus valita ja vaihtaa hallitus rehellisillä vaaleilla. 91 prosenttia Irakin muslimeista kannattaa uskonnonvapautta, ja 90,8 prosenttia irakilaisista kannattaa ihmisoikeuksien sisällyttämistä Irakin perustuslakiin.

Toiveet eivät ole toteutuneet

Tutkimustieto ei jätä tulkinnanvaraa: Syyrian ja Irakin kansalaisten enemmistö vaatii poliittista järjestelmää, jossa keskenään yhdenvertaiset kansalaiset valitsevat poliittisen johdon vapaissa ja rehellisissä vaaleissa.

Löydös on huomionarvoinen jo sen valossa, etteivät Irakin ja Syyrian poliittiset järjestelmät ole koskaan olleet yhdenmukaisia maiden kansalaisten poliittisten toiveiden kanssa. Irakin valtio ei Saddam Husseinin vallan kaatumisen jälkeenkään ole ollut irakilaisten enemmistön haluama toimiva demokratia. Vaikka Husseinin jälkeisessä Irakissa on ollut nähtävissä joitain demokraattisia piirteitä, demokratian toimivuutta on rajoittanut muun muassa valtaapitävien korruptio, Yhdysvaltain sotilasmiehitys, Iranin vahva osallisuus Irakin politiikassa sekä Islamilainen valtio -järjestön valtaannousu.

Lähempänä Eurooppaa kuin luullaan

Löydökset kumoavat Euroopassa yleistyneet väitteet siitä, että eurooppalaisten ja Lähi-idässä asuvien poliittiset arvot olisivat ylitsepääsemättömän erilaisia.

Vaikka Euroopan ja Lähi-idän välillä on eroavaisuuksia esimerkiksi uskonnon vaikutusvallassa ja sosiaalisen tapakulttuurin vanhoillisuuden sitovuudessa, Euroopan ja Lähi-idän asukkaat ovat perustavilta yhteiskunnallisilta kannoiltaan huomattavasti lähempänä toisiaan kuin osa Euroopassa esillä olevasta julkisesta keskustelusta antaa ymmärtää.

Essee on ilmestynyt Yliopisto-lehdessä Y/04/19.