Tutkimuksessa ilmeni, että median tarjoama rikostieto voi sekä kiinnostaa, ärsyttää että ahdistaa. Osa haastatelluista etsi rikoksia koskevaa tietoa aktiivisesti eri lähteistä, ja tällöin myös omat tuttavat, sosiaalisen median verkostot ja joillekin myös journalistisesta etiikasta piittaamaton ”vaihtoehtomedia” täydensivät uutismedian tarjontaa. Internetissä tieto on pirstaleista, mikä selvästi vaikutti ihmisten ajattelutapaan. Minkään tiedon ei ajateltu olevan lähtökohtaisesti kokonaista, objektiivista ja puolueetonta. Myös uutismedian välittämään tietoon voitiin suhtautua epäilevästi.
Rikostiedon tarjonta koettiin runsaaksi ja usein paisuttelevaksi. Eri ikäiset haastatellut kommentoivat tätä kuitenkin eri tavoin. Ikääntyvät kertoivat rikostiedon synnyttämästä ahdistuksesta, kun taas nuoria ärsyttivät enemmän tavat, joilla media rikoksista kertoo.
Myös sosiaalinen ja kulttuurinen tausta vaikuttaa rikostiedon tulkitsemiseen. Nuorissa oli havaittavissa selkeä jako konservatiivisesti ja liberaalisti puhuviin erityisesti silloin, kun kyse oli maahanmuuttajien tekemistä rikoksista.
Tutkimuksen päätelmät perustuvat neljässä pienryhmässä käytyihin keskusteluihin. Yksi ryhmistä koostui raviurheilun harrastajista tai sen parissa työskentelevistä, toinen ryhmä käsityökerhon ikääntyvistä naisista, kolmas ryhmä puolustusvoimissa työskentelevistä nuorista miehistä ja neljäs ryhmä korkeakouluopiskelijoista.
Nyt valmistunut tutkimus on ensimmäinen vaihe laajemmassa Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamassa hankkeessa. Krimosta tutkimusta olivat tekemässä tutkijatohtori Matti Näsi ja professori Janne Kivivuori.
Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa rikostiedon lähteitä ja kansalaisten uhkakokemuksia tiedustellaan kansallisen rikosuhritutkimuksen yhteydessä. Tämän tutkimuksen tulokset valmistuvat vuonna 2018.
Lisätiedot:
Tutkija Paula Haara, 050 318 7677, paula.haara@uta.fi
Tutkimuskeskus COMET, Tampereen yliopisto