Harlemin jazz-tanssin vastaanotto valtavirran mediassa

Harri Heinilä tarkastelee 16.1. Helsingin yliopistossa tarkastettavassa väitöksessään Harlemin jazz-tanssia valtavirran lehdissä vuosien 1921 ja 1943 välillä. Harlemin jazz-tanssi tarkoittaa erilaisia jazz- ja swing-musiikkiin liittyviä tansseja kuten lindy hop, charleston ja steppi-tanssi, joita harlemilaiset tanssivat niin Harlemissa kuin sen ulkopuolella.

Heinilän mukaan jazz-tanssilla oli merkittävä asema rotujen välisessä integroitumisessa Yhdysvalloissa. Vähintäänkin jazz-tanssin tunnistaminen valtavirran lehdissä monipuolisti afro-amerikkalaisten tanssijoiden imagoa monipuolisina tanssijoina. Heinilä analysoi tanssijoita ja tanssiryhmiä, joihin kuuluivat muun muassa Bill Robinson, The Nicholas Brothers, John W. Sublett ja Buck Washington, Whitey’s Lindy Hoppers ja George Snowden.

Heinilän tutkimuksen mukaan Harlemin tanssijat mainittiin vaihtelevasti valtavirran lehdistössä. Broadway-näytelmien arvosteluissa he saivat sekä positiivisia että negatiivisia mainintoja. Bill Robinson tunnistettiin pääasiassa positiivisesti, myös näyttelijänkykyjensä ansiosta. Robinson rikkoi rodullisia stereotypioita yksityiselämässään, sillä hän toimi myös poliittisena neuvonantajana.

Rytmi oli kuitenkin tärkein arvostelukriteeri ja afro-amerikkalaisia pidettiinkin tuolloin tanssimiseen taipuvaisina enemmän kuin valkoisia. Vaikka valtavirran lehdistö raportoi Harlemin tanssijoista positiivisesti ja jopa painotti rotujen välistä tasa-arvoa, Harlemin tanssijoita kuvattiin kuitenkin myös vähempiarvoisina. Valtavirran lehdistö vähätteli erityisesti menestyksellistä Whitey’s Lindy Hoppers – ryhmää Harvest Moon Ball – kilpailussa. Yksi syy vähättelyyn saattoi olla ryhmän ylivoimaisuus; se kun voitti kilpailun vuosi toisensa jälkeen.

Myös poliittiset liikkeet kuten kansalaisoikeusliike hyödynsivät jazz-musiikkia ja jazz-tanssia tapahtumissaan. Kommunistit eivät pitäneet Harlemin jazz-tanssia merkittävänä kulttuurisena saavutuksena vaan suosivat modernia tanssia. NAACP puolestaan suosi korkeakulttuuria, jazz-tanssia se piti yleensä matalakulttuurina.

Heinilä tutki myös Manhattanin lisääntyvän viihdeteollisuuden vaikutusta Harlemiin. On mahdollista, että Harlemin viihdepaikkojen menestyksen laskeva trendi 1930-luvun loppupuolella oli kytköksissä muun Manhattanin viihdeteollisuuden nousuun.

Valtiotieteiden lisensiaatti Harri Heinilä väittelee 16.1.2016 kello 10.00 valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta An Endeavor by Harlem Dancers to Achieve Equality – The Recognition of the Harlem-Based African-American Jazz Dance Between 1921 and 1943. Väitöstilaisuus järjestetään Helsingin yliopiston päärakennuksen auditoriossa XIV, Fabianinkatu 33. Vastaväittäjänä on professori Cheryl Greenberg (Trinity College, Hartford, CT, U.S.A.), ja kustoksena professori Pauli Kettunen. Väitöskirja on luettavissa elektronisena julkaisuna e-thesis – palvelussa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1044-2

Harri Heinilä on harrastanut erilaisia jazz-tansseja lähes viidentoista vuoden ajan. 

Hän on myös tutkinut kyseisten tanssien historiaa yli vuosikymmenen ajan. Harrastuksen kautta jazz-tanssien tutkiminen johti lopulta väitöskirjan aloittamiseen vuonna 2011 ja väitökseen vuonna 2016.

Väittelijän yhteystiedot: Harri Heinilä, s-posti harri.heinila@helsinki.fi

 

Lue lisää aiheesta: Talous & yhteiskunta