Oikeustieteellinen tutkimus, joka hyödyntää nykyaikaisimpia aineistotietokantoja tutkiakseen neljäsataa vuotta vanhaa kansainoikeutta. Leimallisesti Helsingin koulukuntaa edustava väitöskirja, jota on kirjoitettu pitkään etätyönä Pariisin, Melbournen ja Cambridgen yliopistoissa sekä Helsingin yliopiston biologisilla tutkimusasemilla. Käsikirjoitus, joka on esitarkastettu kahdella mantereella ja joka väitellään suorana lähetyksenä kyberavaruudessa. Tätä on suomalaisen oikeustieteen uusi normaali.
Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan ensimmäisen etäväitöksen väittelijänä toimii Erik Castrén -instituutin väitöskirjatutkija, oikeustieteen maisteri Ville Kari. Käytännössä väitös toteutetaan niin, että Kari sekä kustos, kansainvälisen oikeuden professori Jan Klabbers ovat linjoilla Helsingissä, josta he muodostavat yhteyden Australiaan ja vastaväittäjä professori Anne Orfordiin Melbournen yliopistosta. Ville Karin oli alun perin tarkoitus väitellä maaliskuun puolivälissä, mutta koronavirustilanteen takia väitöstilaisuus oli pakko siirtää eteenpäin.
– Alun perin oli tarkoitus selostaa yleisölle vanhan koulun merisotasaalisoikeuden oppeja frakki päällä ja liitu kädessä, toteaa Kari. – Nyt sitten taitaa käydä vähän toisin.
Karin väitöskirja, ”On the classical doctrine of civil war in international law”, käsittelee kansainvälisen oikeuden klassista sisällissotaoppia.
Valtionsisäisiä konflikteja koskevan kansainvälisen oikeuden tutkimus on ollut viime vuosiin saakka vähäistä, ja nykytutkimukset keskittyvät pääasiassa tämän päivän oikeustilanteeseen. Tiedetään kuitenkin, että perinteiseen kansainoikeuteen kuului vuosisatojen ajan klassinen sisällissotaoppi, joka perustui vanhoihin sodan, rauhan ja puolueettomuuden oikeuskäsitteisiin. Aiheeseen keskittyneitä syvällisiä tutkimuksia ei kuitenkaan ole julkaistu vuosikymmeniin. Samalla nykyään käytössä olevat oikeuskäsitteet ja -periaatteet ovat etääntyneet klassisista opeista niin kauas, että noiden viimeisimpienkin teosten ymmärtäminen alkaa käydä nykylähtökohdista käsin vaikeaksi.
– Meillä täällä Helsingissä professori Erik Castrén julkaisi vuonna 1966 oppikirjan sisällissotien oikeudesta, Kari selittää. – Kun luin kirjan aikoinaan, en ymmärtänyt sen vanhasta juridiikasta yhtään mitään. Ajattelin, että otan alkajaisiksi selvää, että mistä ihmeestä siinä oikein puhutaan. Siitä tässä yksinkertaisimmillaan on ollut kyse. Aihe vain on lopulta alkanut kiinnostaa muitakin.
Karin pyrkimyksenä oli tehdä klassinen sisällissotaoppi uudelleen ymmärrettäväksi pureutumalla seikkaperäisesti Castrénin edeltäjien lähdeaineistoihin sekä niiden taustalla vaikuttaneeseen oikeusperinteeseen. Tutkimus hyödyntää uusimpien digitaalisten aineistotietokantojen mahdollistamaa suoraa pääsyä aiemmin hankalasti saavutettaviin asiakirjalähdekokoelmiin ja oikeuskirjastoihin. Sähköisten aineistojen lisäksi tutkimus ulottui kuitenkin viimein myös Suomen, Ranskan ja Britannian kansallisarkistoihin, jotka paljastuivat kansainoikeuden tutkijalle edelleen verrattomiksi aarreaitoiksi.
– Alkoi löytyä niin vaikeita lähteitä, ettei niistä digitaalisessa muodossa enää oikein hahmottanut mitään käyttötarkoitusta, Kari kertoo. – Kun sitten pääsin hipelöimään alkuperäiskappaleita niin ne avautuivat usein ihan siltä istumalta. Kyllä se paperille pantu sana siinä mielessä on edelleen kuningas.
Lopputuloksena on sisällissotia koskevan klassisen kansainoikeuden yhtenäinen uudelleenluenta, joka kattaa noin neljäsataa vuotta sekä valtio- ja oikeuskäytäntöä että oikeusopillista perinnettä. Tutkimus osoittaa, miten alun perin verrattain yksinkertaiset ja enimmäkseen meri- ja kaapparisodankäyntiin sovelletut oikeusperiaatteet muotoutuivat kansainvälisessä oikeuskäytännössä yleiseksi sodankävijäksitunnustamista koskevaksi oikeussäännöstöksi, josta puolestaan johdettiin oikeusvaikutuksia niin vallankumousten oikeutusta, merirosvojen tuomitsemista kuin yleistä valtiovastuutakin koskeviin riitakysymyksiin. Klassiset opit hiipuivat hiljalleen käytöstä 1900-luvun puolivälin tienoilla, jolloin perinteisistä sodan, rauhan ja puolueettomuuden oikeuskäsitteistä siirryttiin nykyaikaiseen kollektiivisen turvallisuuden ja humanitaarisen oikeuden aikakauteen.
Kysyttäessä mitä käytännön hyötyä tästä tutkimuksesta on nykypäivän oikeustieteilijöille, Kari tuumii hetken ja vastaa varovasti:
– En totta puhuen miellä tutkimustani erityisen historialliseksi tai jotenkin nykyajasta irralliseksi. Asia on niin, että jokainen, jolla on älypuhelin ja Helsingin yliopiston käyttäjätunnus, kantaa taskussaan tuhatta vuotta diplomaattista lähdeaineistoa. Minusta olisi sopivampaa pohtia, miten siinä tilanteessa kansainvälisen oikeuden tutkija voisi enää perustellusti jättää sen kaiken lukematta.
***
Ville Kari väittelee 14.5.2020 kello 9 Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "On the classical doctrine of civil war in international law".
Vastaväittäjänä on Redmond Barry Distinguished Professor, Michael D Kirby Chair of International Law, and an Australian Laureate Fellow at Melbourne Law School Anne Orford, University of Melbourne, ja kustoksena on professori Jan Klabbers.
Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis -palvelussa.
Etäväitöstä voi seurata tämän videolinkin kautta:
http://video.helsinki.fi/unitube/live-stream.html?room=l22
Ville Karin väitöstutkimuksen ovat mahdollistaneet Oikeus muuttuvassa maailmassa -tohtorikoulu, Erik Castrén -instituutin tutkimusprojekti "Intellectual History of International Law: Empire and Religion", Emil Aaltosen säätiö, Ella ja Georg Ehrnroothin säätiö, Niilo Helanderin säätiö, Maaliskuun 25 päivän rahasto sekä Suomalainen lakimiesyhdistys.