Ennen oli paremmin?

ALKULUVUT (9/2014) | Miten apua annettiin ennen hyvinvointivaltiota. Talous- ja sosiaalihistorioitsija Sakari Saaritsa pöllyttää vanhoja käsityksiä.

Miten Suomessa pärjättiin ennen hyvinvointivaltiota? Vielä 1920–30-luvuilla selviydyttiin sukulaisten tai naapurien avun turvin.

— Ihmisten välinen apu toimi epätasa-arvoisesti. Siihen liittyi epävarmuuksia, nöyryytystä ja sitä politisoitiin, sanoo aiheeseen perehtynyt talous- ja sosiaalihistorian tutkijatohtori Sakari Saaritsa.

Tilastollisesti vastikkeeton apu oli tärkeintä köyhimmille talouksille, mutta se oli tehottomampaa kuin varakkaampien työläistalouksien hyödyntämät epäviralliset lainat tai säästöt.

Kun 1920-luvun lopun Helsingissä työläisperheen tulot jollain vuosineljänneksellä vähenivät, avustukset korvasivat keskimäärin 12 prosenttia pudotuksesta. Parempina kuukausina perheet taas vastaanottivat vähemmän ja antoivat enemmän.

Naisten kontrolloima luontoismuotoisen tavaran vaihto oli arvoltaan pienempää kuin miesten kontrolloima rahallinen apu, vaikka edellistä on mielellään korostettu sosiaalihistoriallisessa kirjallisuudessa.

Vertaamalla muistitietoa samojen ihmisten vero- ja sosiaaliturva-aineistoihin Saaritsa sai selville, että ihmiset saattoivat jättää mainitsematta virallisen avun ja ylikorostaa epävirallisen avun merkitystä. Erityisesti avun antajalle auttajan rooli oli tär­keää identiteetin rakennusainetta.

— Menneisyydestä on vaikea löytää esikuvia yhteisöille, joille hyvinvointivaltion toimintoja voisi siirtää. Kuitenkin poliitikot nostavat ajatuksen usein esiin.

Lue lisää aiheesta: Talous & yhteiskunta