Demokratian utopiaa kannattelee ajatus tasa-arvosta

Tuplavaalien jälkeen kannattaa lukea kirja, joka toimii tärkeänä muistutuksena siitä, ettei demokratia ole tullut valmiiksi.

 

Demokratia utopiana ja sen vastavoimat

Teppo Eskelinen
Demokratia utopiana ja sen vastavoimat
Vastapaino, 2019
172 s.

Aina joskus julkaistaan kirja, joka toimii tärkeänä muistutuksena. Filosofi Teppo Eskelisen Demokratia utopiana ja sen vastavoimat on juuri tällainen teos. Se muistuttaa, ettei demokratia suinkaan ole voittanut tai tullut valmiiksi. Päinvastoin se on kuihtumassa, ja juuri siksi uudenlaisen puolustamisen tarpeessa.

Ajankohtaisempaa aihetta tuplavaalien keväänä saa hakea. Populismi ja autoritäärisyys ilakoivat ympäri maailmaa. Ilmassa leijuu kiusallinen tunne, että demokratia ei toimi. Jotkut väittävät sen olevan rikki. Vaikka Suomessa protestit ovat vielä olleet maltillisia, muualla Euroopan unionissa tilanne on jo toinen: keltaliivit, Orbán ja brexit kielivät siitä, että kaikki ei ole aivan kohdallaan edes demokratian synnyinmantereella.

Kuohunnan keskellä monet ovat alkaneet puolustaa demokratian vallitsevia muotoja populistien ja protestoijien hyökkäyksiltä. Eskelisen lähtökohta on kuitenkin toinen: kirja ei vaadi puolustamaan nykyisyyttä vaan käskee lähestymään demokratiaa utopiana, jota ilman poliittiset instituutiomme ovat vaarassa kuolla pystyyn. Jotta demokratia pysyisi elossa, on katsottava tulevaisuuteen. ”Sen sijaan, että vallitsevaa demokratiaa puolustettaisiin, sitä on piiskattava eteenpäin.”

Piiskaaminen vaatii demokratian vastavoimien tunnistamista myös niissä maissa, joita pidetään demokraattisina. Suurimmat uhat eivät Eskelisen mukaan aina löydykään diktatuureista, jotka on helppo tunnistaa sotilassaappaiden kalskeesta. Ennemminkin demokratiaa rajaavat monet arkiset asiat: EU:n budjettisopimukset, poliitikkojen ja virkamiesten käsitys omasta vastuullisuudestaan ja massojen vastuuttomuudesta, kansalaisten kutistaminen vaalien yleisöksi, gallupit ja köyhtyvä poliittinen mielikuvitus.

Peiliinkin on hyvä katsoa. Kiusallinen tosiasia kun on, että demokratiaa ajavat ahtaalle usein nekin, jotka väittävät sitä puolustavansa. Populismin vastustaminen kääntyy herkästi vaatimuksiksi rajata demokratiaa entisestään. Protestien ja rasismin noustessa ”moni tuntuu ajattelevan hiljaa mielessään, että demokratian vallan pieni rajaaminen saattaa olla ihan hyvä asia”, Eskelinen kirjoittaa. Diagnoosi ja lääke ovat kuitenkin pielessä. Populistien nousu ei hänen mukaansa ole osoitus demokratian epäonnistumisesta. ”Demokratia ei ole epäonnistunut, vaan sen rajaaminen on.”

Jotta demokratian arkiset vastavoimat ja niistä versova populismi eivät lopullisesti tuhoaisi hyvää ideaa, kirjassa puolustetaan demokratiaa utopiana. Demokratiaa pitää helliä utooppisena horisonttina, jota ei välttämättä koskaan saavuteta, mutta jota tavoittelemalla demokratia kehittyy. Näin on ollut läpi historian. Edustuksellisia instituutioita ja vaaleja tuskin olisi ilman paljon radikaalimpaa utopiaa demokratiasta.

Miltä Eskelisen utopia sitten näyttää? Kirja puolustaa demokratiaa utopiana, jota kannattelee ennen kaikkea unelma tasa-arvosta. Se olisi tila, jossa jokaisen äänellä on yhtä paljon merkitystä ja jossa poliittinen tulevaisuus on aina avoin. Silloin mikään ei estäisi tekemästä tulevaisuudesta parempaa.

Suoraan sanoen radikaali ja aika hyvä ajatus. Eikö?

Kirjaesseen kirjoittaja on kulttuurintutkija ja mediakulttuurin dosentti.

Kirjaessee on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/04/19.