Viestinnän merkitys ja monipuolinen käyttö lisääntyy jatkuvasti ja on yhä enenevässä määrin osa jokaisen arkea. Teknologinen kehitys ja digitalisaatio tuovat mukanaan uusia näkökulmia ja oikeudellisia ongelmia. Lisäksi yhteiskunnallisen muutoksen kautta oikeudellistumiskehitys vaikuttaa vahvasti. Kun oikeudellinen sääntely lisääntyy, tarvitaan laajapohjaista viestintäoikeudellista tutkimusta ja opetusta.
Juuri sovellettavaksi tullut EU:n tietosuoja-asetus kiristää käytäntöjä ja velvoittaa yritykset ja organisaatiot tarkistamaan sen, miten ne henkilötietoja käsittelevät. Samalla kansalaisten valta EU:n alueella omiin tietoihinsa kasvaa.
Varsinkin viime aikoina perus- ja ihmisoikeuksien merkitys on ollut esillä paljon muun lainsäädännön ja lain soveltamisen yhteydessä. Tällä on vaikutuksensa myös viestintäoikeudelliseen tutkimukseen.
– Viestintäoikeuden tutkimukselle oli valtava tarve 1990-luvun ja 2000-luvun taitteessa, kun tuomioistuimet määräsivät tiedotusvälineiden maksettaviksi isoja vahingonkorvauksia, ja tuomioista saattoi puuttua sananvapauden ja yksityiselämän suojan välinen punninta kokonaan. Tänä päivänä perus- ja ihmisoikeuksien tulkintavaikutus on itsestäänselvä osa ratkaisuharkintaa, ja olisi vaikea kuvitella tuomiota, josta tällainen perus- ja ihmisoikeuspunninta puuttuisi kokonaan, kertoo viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari.
– Toinen asia on toki se, että sananvapausjutuissa on monesti kaksi sinällään hyvää ja tärkeää oikeutta vastakkain, ja sen vuoksi punninnan lopputulosta on kiperimmissä rajatapauksissa vaikea ennustaa. Muun muassa juuri tämä periaatepunninta ehdottomien `kyllä tai ei´ -sääntöjen sijaan tekee viestintäoikeuden tutkimuksesta tavattoman mielenkiintoista. Opiskelijat puolestaan pitävät aiheen käytännönläheisyydestä, Korpisaari jatkaa.
Viestintäoikeuden vuosikirjan 2017 teemoina ovat ammattieettiset ohjeet juristin haasteena, EU:n yleinen tietosuoja-asetus, kirjevalvonta, tiedustelulaki, yksityisyydensuoja ja paikkatiedot sekä tietosuoja ja yksityisyys Pohjoismaissa.