Suomessa kansalaisia ei toistaiseksi valvota verkossa. Useimmat ovat kuitenkin luovuttaneet yksityistietonsa älylaitteille ja digipalveluille jo ajat sitten vapaaehtoisesti, lainsäädännöstä tai sen puutteista riippumatta.

Tammikuisessa tiedonhankintatyöryhmän mietinnössä luonnostellaan, miten viranomaiset saavat hankkia tietoa verkossa. Esitys sallii rajoitetusti ulkomaantiedustelun ja verkkovalvonnan. Aiheesta on tulossa tarkempi lakiesitys.

Esitys on herättänyt kiihkeää keskustelua. Vastustajat ovat pelänneet kansalaisten yksityisyyden- ja tietosuojan heikkenevän. Huolta on herättänyt sekin, että esityksen kannattajat ovat toivoneet perustuslain muutoksia.

Laki laahaa digiajasta jäljessä

Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojasen mukaan sekä lainsäätäjät että viranomaiset laahaavat kaukana digikehityksen perässä. Perinteistä viestintää varten tehty lainsäädäntö ei sovi moderniin maailmaan.

− Olen sitä mieltä, että perustuslakia ei pidä muuttaa, vaan valvonnan on tapahduttava voimassaolevan perustuslain mukaisesti. Ja vaikka muuttaisimme lakia Suomessa, olemme yhä sitoutuneet kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja Euroopan unionin velvoitteisiin.

Professori Ojanen johtaa Suomen kolmen suurimman yliopiston laajaa Turvallisuuden ja valvonnan lait -tutkimusprojektia eli LOSS-hanketta, joka on saanut mittavan rahoituksen Suomen Akatemialta.

Massavalvonta ei ole Suomen malli

Edward Snowdenista tuli kuuluisa, kun hän paljasti Yhdysvaltain kansallinen turvallisuusviraston, NSA:n, harjoittaman massavalvonnan. Snowdenin paljastukset ovat kiristämässä verkkovalvonnan säätelyä monessa maassa, Ojanen sanoo.

Suomeen ei ole tulossa NSA:n tyylistä laajaa verkon massavalvontaa. Sen tekevät mahdottomasti sekä lait että resurssien puute.

− Jos valvonnassa mennään liian pitkälle, terroristit ovat voittaneet, tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio varoittelee innokkaimpia tehovalvonnan kannattajia.

Pommi-sanan näppäileminen ei laukaise punaista lamppua.

Tuomas Ojasen mukaan suomalaiset eivät välttämättä edes havaitsisi arjessaan verkkovalvonnan lainsäädännön muuttumista. Päätetäämpä mitä tahansa, yksityiselle kansalaiselle lainsäädännön pienet muutokset eivät näy. Pelko siitä, että pommi-sanan kirjoittaminen sähköpostiin laukaisisi punaisen lampun verkkoviranomaisen tietokoneessa on turha.

Realistisempi näkemys on, että nettivalvontalaki tarvitaan, koska selviä sääntöjä ei ole.

Lainsäädännöstä tai sen puutteista riippumatta useimmat suomalaiset ovat luovuttaneet yksityistietonsa vapaaehtoisesti ulkomaille jo kauan sitten, miettimättä oikeuksiaan. Älylaitteet, googlet, facebookit ja monet palveluntarjoajat keräävät, säilövät ja myyvät koko ajan tietoa suomalaisistakin valtavassa mittakaavassa.