Vastoin odotuksia tulokset osoittivat, etteivät stressille altistavat persoonallisuuspiirteet, mielenterveyshäiriöt, depressiiviset oireet, objektiivisesti mitattu stressikokemus lapsuudessa tai traumakokemukset elämän varrella olleet yhteydessä lyhempiin telomeereihin. Myöskään elimistön fyysinen reagoivuus stressitilanteessa ei näkynyt telomeerien pituudessa.
Katri Savolainen havaitsi kuitenkin, että tutkituista stressitekijöistä uniapnea sekä yhdistelmänä varhainen stressikokemus ja myöhemmät traumaattiset tapahtumat olivat yhteydessä lyhyempiin telomeereihin. Tämän lisäksi hän havaitsi, että tutkittavilla, joilla oli mielenterveyshäiriö, ja jotka käyttivät psyykelääkkeitä, oli odotusten vastaisesti pidemmät telomeerit kuin terveillä verrokeilla. Myös stressiin vähemmän liitetty persoonallisuuspiirre, sovinnollisuus, oli yhteydessä telomeereihin sukupuolispesifisti niin, että enemmän sovinnollisilla miehillä ja vähemmän sovinnollisilla naisilla oli lyhemmät valkosolujen telomeerit.
Mitä telomeerit ovat
Telomeerit ovat kromosomien päissä olevia toistuvia DNA jaksoja. Laboratorio-oloissa yksittäisiä soluja tutkimalla on saatu vakuuttavaa näyttöä siitä miten telomeerit lyhenevät jokaisen solunjakautumisen yhteydessä ja telomeerien kuluessa loppuun solu ei enää kykene jakaantumaan. Osaksi näistä syistä telomeeripituuden on oletettu kuvastavan solun biologista ikää ja mahdollisesti selittävän ikääntymiseen liittyvää elimistön rapistumista.
Näin tutkimus tehtiin
Tutkimukseen osallistuneet olivat osa Helsinki Syntymäkohorttia, johon kuuluu kokonaisuudessaan 13 345 vuosina 1934 - 1944 syntynyttä suomalaista. Veren valkosolujen telomeeripituus määritettiin yhteensä 1 964 henkilöltä keskimäärin 62 vuoden iässä.
Persoonallisuuspiirteitä, depressiivisiä oireita ja traumaattisia kokemuksia mitattiin kyselyillä, tiedot vakavista mielenterveyshäiriöistä ja uniapneasta koottiin sairaalarekisteristä. Lapsuuden stressikokemukseksi määriteltiin väliaikainen erokokemus molemmista vanhemmista toiseen maailmansotaan liittyneiden sotaevakuointien vuoksi, ja sitä koskevat tiedot saatiin Kansallisarkistosta. Tämän lisäksi 287 tutkittavaa osallistui sosiaaliseen stressitestiin, jossa tutkittiin stressihormoni kortisolin tasoja stressaavassa tilanteessa.
Mitä tuloksista voidaan päätellä
Tulosten perusteella stressiin liittyvät tekijät eivät ole laajasti yhteydessä lyhentyneisiin telomeereihin.
– Se, etteivät stressitekijät ja telomeeripituus liity toisiinsa, ei ehkä kuitenkaan ole kovin yllättävää, toteaa Savolainen. – Ihmisillä tehdyt tutkimukset telomeeripituuden yhteyksistä moniin muihinkin ilmiöihin, kuten ennenaikaiseen kuolemaan, riskiin sairastua syöpään, liikunta- ja ruokatottumuksiin, ylipainoon, univaikeuksiin ja lapsuuden stressikokemuksiin, ovat myös aiemmin tuottaneet ristiriitaisia tuloksia.
Tämä voi osin selittyä esimerkiksi sillä, että telomeerit ovat luonnostaan hyvin eripituisia eri ihmisillä. Tämän lisäksi soluissa on paljon tasapainoa ylläpitäviä prosesseja ja pitkittäistutkimukset ovat osoittaneet, että telomeerit voivat myös pidentyä.
Telomeerien lyhentyminen ikääntymistä selittävänä ilmiönä on kiinnostava: olisi jännittävää, jos esimerkiksi verinäytteestä mitattava DNA-jakson pituus selittäisi yksilöllistä ikääntymistä niin että sitä voitaisiin käyttää luotettavasti ennustamaan tulevia sairauksia ja elinikää. Jos telomeeripituus olisi ikääntymiseen liittyvien ilmiöiden keskeinen selittäjä, ei tarvitsisi kuin keksiä miten saada telomeerit turvallisesti pidentymään ja ikääntymisen arvoitus olisi pääosin ratkaistu.
– Hypoteesin kiinnostavuus voi helposti johtaa siihen, että odotusten mukaisia tutkimustuloksia julkaistaan enemmän kuin tutkimuksia, joissa odotettua yhteyttä ei löydy, kertoo Savolainen. – Tämä heijastuu helposti myös telomeeritutkimusten uutisointiin ja näin ollen sekä telomeereistä kiinnostuneelle tutkijalle että tiedettä seuraavalle lukijalle voi helposti syntyä kuva, että telomeerit ovat vahvemmin yhteydessä ikääntymiseen kuin ne oikeasti ovatkaan.
Savolaisen väitöskirjassa tutkitut stressiin liittyvät tekijät eivät vastoin odotuksia olleet laajasti yhteydessä lyhentyneisiin telomeeripituuteen. Voikin olla että joku muu mekanismi selittää stressin lisäämää riskiä sairastua ikääntymiseen liittyviin sairauksiin sekä riskiä ennenaikaiseen kuolemaan.
Psyskologian maisteri Katri Savolainen väittelee 16.11.2016 kello 12 Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Stress and cellular aging – Associations between stress-related factors and leukocyte telomere length. Väitöstilaisuus järjestetään päärakennuksen salissa 12, Fabianinkatu 33.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa e-thesiksessä
Väittelijän yhteystiedot:
Katri Savolainen, puh. 050 317 5312 s-posti katri.savolainen@helsinki.fi