Simulaatiopelin suunnittelu on terveysalan ammattilaisten ja pelinkehittäjien yhteistyötä.

Sairaanhoitaja ja terveystieteiden maisteri Jaana-Maija Koivisto väittelee Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa 10.6. simulaatiopelistä sairaanhoitajien koulutuksessa. Koivisto on taustaltaan paitsi sairaanhoitaja myös hoitotyön opettaja Metropolia ammattikorkeakoulussa. Väitöstutkimuksessa kehitettiin peli, jossa potilaita hoidetaan virtuaaliympäristössä. Tutkimuksessa syntynyttä tietoa voidaan hyödyntää terveysalan koulutuksessa ja muilla ammatillisen koulutuksen alueilla. Jaana-Maija Koivisto uskoo simulaatiopelien laajenevan koko terveysalan koulutukseen lähihoitajista lääkäreihin.

Uraauurtavat tulokset

Tulevaisuudessa opettajilta edellytetään kykyä suunnitella ja kehittää uusia innovatiivisia oppimismenetelmiä, joten siitäkin syystä tutkimustulokset ovat uraauurtavia.

– Olen opettajana kuullut useasti sairaanhoitajaopiskelijoiden kuvaavan itseään tekemällä oppijoiksi. Opetuksessa käytetyt menetelmät painottuvat kuitenkin pääosin lukemiseen ja kirjoittamiseen. Pelillisyys antaa mahdollisuuden oppia ammatin kannalta keskeistä osaamista todellisuutta vastaavassa ympäristössä, Koivisto kertoo tutkimuksensa lähtökohdista.

Eläytyen työelämään

Koiviston mukaan merkittävät oppimiskokemukset edellyttävät, että oppimiseen tarkoitetuissa simulaatiopeleissä on hyödynnettävä viihdepelien ominaisuuksia kuten autenttisuutta, pelaamiseen uppoutumista, vuorovaikutteisuutta ja palautteen saamista.

– Eräs pelaaja kertoi, että paras palaute pelissä on se, kun potilaan tila muuttuu oman toiminnan seurauksena. Toinen kertoi eläytyneensä peliin niin voimakkaasti, että oma syke nousi potilaan tilan huonontuessa. Juuri tämän tyyppiset kokemukset tehostavat oppimista ja tuottavat parempaa osaamista työelämään, Koivisto kuvailee.

Parhaiten opiskelijat kokivat oppivansa pelaamalla tiedon keräämistä ja hoitotyön toteuttamista. Tulosten mukaan oppimista simulaatiopeliä pelaamalla selittivät käytettävyys, hoitotyön tiedon käyttö sekä tutkiskelemalla oppiminen. Lisäksi oppimiseen vaikuttivat autenttiset potilaskohtaiset kokemukset, palautteen saaminen sekä reflektointi. Tulosten mukaan opiskelijat, jotka pelasivat digitaalisia pelejä päivittäin tai ainakin toisinaan, kokivat oppivansa kliinistä päätöksentekoa enemmän kuin ne, jotka eivät pelanneet lainkaan. Tutkimus myös täydentää aikaisempaa tutkimustietoa oppimista tukevien pelien kehittämisestä terveysalalle, sillä se tuottaa design-periaatteita simulaatiopelin kehittämiseen.

Koukussa oppimiseen

Simulaatiopelin kehittäminen alkoi Jaana-Maija Koiviston ideasta Metropolia ammattikorkeakoulun hankkeessa. Hyvin nopeasti kehitystyön edetessä vahvistui yksi keskeinen ammatillisten oppimispelien kehittämiseen liittyvä seikka: hyvän pelin kehittäminen vaatii eri alojen ammattilaisten tiivistä yhteistyötä. Terveysalan ammattilaisten osallistuminen pelinkehitykseen on korvaamatonta, jotta ammatin syvin olemus saadaan rakennettua sisään pelimekaniikkaan.

– Toisaalta ilman ammattimaisten pelinkehittäjien tietotaitoa oppimispelit jäävät helposti vain tekstiseikkailuiksi. Jotta pelaaja saadaan koukutettua oppimiseen, pitää opittavan sisällön, visuaalisuuden ja pelimekaniikan olla täysin yhteensopivia, Koivisto korostaa.

Tutkimusprosessissa syntyneen teoreettisen ja empiirisen tiedon pohjalta muodostettiin design-periaatteet simulaatiopelien kehittämiseen.

– Virtual realityssä (VR) ja simulaatiopeleissä on rajattomat kehittämismahdollisuudet ja ne vievät oppimisen aivan uudelle tasolle, toteaa Jaana-Maija Koivisto. Nykyään Koivisto on myös mukana start-up -yrityksessä, joka kehittää virtuaalisimulaatioita terveysalan koulutukseen.

– Olen iloinen siitä, että pystyn olemaan mukana tekemässä tutkimuksesta liiketoimintaa sekä luomassa työpaikkoja uusille pelinkehittäjille ja tulevaisuudessa myös sairaanhoitajille, iloitsee Koivisto.    

Väitöstutkimuksessa toteutettiin design-tutkimuksen lähestymistapaa ja se oli monimenetelmätutkimus. Tutkimus toteutettiin iteratiivisissa sykleissä, joissa kehityskohteen analysointi, simulaatiopelin suunnittelu, kehittäminen, testaaminen ja uudelleen suunnittelu sekä reflektointi ja raportointi vuorottelivat. Tutkimus toteutettiin tutkijoiden, hoitotyön opettajien ja opiskelijoiden sekä pelinkehittäjien kuten ohjelmoijien, käyttöliittymäsuunnittelijoiden ja 3D-artistien yhteistyössä aidoissa ympäristöissä.

Jaana-Maija Koivisto väittelee 10.6. klo 12 aiheesta Learning clinical reasoning through game-based simulation: Design principles for simulation games. Väitöstilaisuus järjestetään Helsingin yliopiston Metsätalon luentosalissa 1 (Unioninkatu 40). Väitöskirja on sähköisesti luettavissa e-thesiksessä

Väittelijän yhteystiedot:

puh.0400 795 061, s-posti jaana-maija.koivisto@helsinki.fi tai jaana-maija.koivisto@metropolia.fi