Routiminen, palsasuot ja lumen painanteet katoavat lähes kokonaan ilmaston lämmetessä pohjoisten alueiden maisemasta. Tämä heijastuu myös kasvillisuuteen. Helsingin yliopiston, Ilmatieteen laitoksen ja Exeterin yliopiston yhteistyönä toteuttaman kartoituksen ja mallinnuksen tulokset on juuri julkaistu arvostetussa Nature Communicatios -tiedelehdessä.

Tutkimustulosten mukaan suuria muutoksia on odotettavissa pohjoisilla alueilla riippumatta ilmastonmuutoksen hillitsemistoimista.

– Valitettavasti näyttää siltä, että monet roudan aiheuttamat prosessit ovat jo nyt niille sopivan ilmaston rajoilla pohjoisessa Fennoskandiassa, tutkijatohtori Juha Aalto toteaa.

Esimerkiksi lievimmän ilmastonmuutosskenaarion perusteella prosesseille suotuisat olosuhteet tutkimusalueelta tulevat vähenemään yli 70 %:iin vuoteen 2050 mennessä lämpötila- ja sadeolosuhteiden muutosten myötä.

Ilmastonmuutoksen seurauksena routaan ja lumeen liittyvien prosessien esiintyvyys tulee rajoittumaan korkeimmille tunturialueille, joissa näille suotuisat ilmasto-olosuhteet säilyvät pidempään kuin alavilla alueilla.

– Maaperässä oleva jää ei ole enää niin merkittävä ympäristöä muokkaava tekijä kuin aikaisemmin, Juha Aalto toteaa.

Routarajassa viihtyvät kasvit uhanalaisia

Maanpintaa muokkaavien prosessien hiipuminen tulee vaikuttamaan voimakkaasti myös pohjoisen kasvillisuuteen.

– Monia harvinaisia kasveja esiintyy lähes yksinomaan routivassa pintamaassa tai lumenviipymäalueilla. Näiden ympäristöjen väheneminen heijastuu myös alueen luonnon monimuotoisuudessa, sanoo luonnonmaantieteen professori Miska Luoto.

– Lisäksi muutokset saattavat käynnistää voimakkaita palautemekanismeja, joilla voi olla suurta merkitystä alueellisiin ilmastojärjestelmiin hiilen kierron ja tundran pensastumiseen liittyvän maanpinnan heijastavuuden muutoksien kautta, tarkentaa Luoto.

Routiminen ja lumenviipymät keskeinen osa pohjoista luontoa

Tutkimuksessa mallinnettiin routaan ja lumeen liittyviä maanpinnan prosesseja, kuten routakuohuntaa, palsasoita ja lumenviipymäpainanteita.

"Monia harvinaisia kasveja esiintyy lähes yksinomaan routivassa pintamaassa tai lumenviipymäalueilla. Näiden ympäristöjen väheneminen heijastuu myös alueen luonnon monimuotoisuudessa."

Mallinnustyö perustui erittäin laajaan kenttämittauksia ja kaukokartoitushavaintoja yhdistävään aineistoon. Tutkimuksessa käytetyillä parviennustamismenetelmillä pystytään huomioimaan mallinnukseen liittyvä epävarmuus ja esittämään prosessien paikallista vaihtelua luotettavasti ­ – tilastollinen mallinnus onkin toteutettu ennennäkemättömän tarkalla alueellisella erotuskyvyllä.

– Tämä on tärkeää, sillä aikaisemmat tutkimuksen antavat verraten epätarkan kuvan näiden prosessien esiintymisestä ja muutosherkkyydestä pohjoisilla alueilla, tutkijatohtori Juha Aalto sanoo.

– Tutkimuksessa hyödynnettiin erittäin tarkkoja ilmasto- ja maanpintamalleja. Nämä osoittavat, että pohjoisten alueiden maanpinta ja ekosysteemit tulevan muuttumaan voimakkaasti tämän vuosisadan aikana, toteaa Stephan Harrison Exeterin yliopistosta.

Tutkimus on toteutettu yhteistyössä Helsingin yliopiston, Ilmatieteen laitoksen sekä Exeterin yliopiston kanssa ja kuuluu osana Suomen Akatemian rahoittamaan INFRAHAZARD-hankkeeseen. Hankkeessa tutkitaan arktisen alueen maanpinnan prosesseja muuttuvassa ilmastossa sekä arvioidaan niiden aiheuttamia riskejä ihmistoiminnalle.

Publication (Open access): Aalto, J., Harrison, S., Luoto, M. Statistical modelling predicts almost complete loss of major periglacial processes in Northern Europe by 2100. Nature Communications.

Lisätietoja

Tutkijatohtori Juha Aalto, Geotieteiden ja maantieteen laitos
Puhelin: +358 50 448 0407
Sähköposti: juha.aalto@helsinki.fi

Professori Miska Luoto, Geotieteiden ja maantieteen laitos
Puhelin: +358 9 191 50768
Sähköposti: miska.luoto@helsinki.fi

Viestinnän asiantuntija Riitta-Leena Inki
Sähköposti: riitta-leena.inki@helsinki.fi
Puhelin: 050 448 5770
Twitter: @inkiriitta