Toisen asteen oppilaitosten tasa-arvotyötä tutkineen VTM Elina Ikävalkon mukaan opiskelijat voisivat vahvemmin määritellä niitä tapoja, joilla tasa-arvoa kouluissa edistetään. Tällä hetkellä tasa-arvosuunnittelua tehdään hyvin opettajavetoisesti ja opiskelijoiden osallistuminen kanavoituu pitkälti oppilaskunnan kautta. Joissakin oppilaitoksissa opiskelijoiden näkemyksiä kuullaan vasta valmiista tasa-arvosuunnitelmasta, eivätkä he ole lainkaan mukana varsinaisen tasa-arvotyöryhmän työskentelyssä.
Prosessin tekninen toteutus korostuu sisällön kustannuksella
Oppilaitosten tasa-arvotyöryhmiin osallistuneen Ikävalkon mukaan työryhmissä kyllä keskustellaan opiskelijoiden asioista ja monissa oppilaitoksissa opiskelijat ovat edustettuina ryhmissä, mutta esimerkiksi opetukseen liittyviä epäkohtia ei välttämättä tuoda esiin ryhmässä, jossa parin opiskelijaedustajan lisäksi muut ovat opettajia. Opettajat ja viime kädessä rehtori myös päättävät, mitä asioita suunnitelmaan lopulta kirjataan.
Tasa-arvosuunnitteluun kuuluu lisäksi monia työläitä vaiheita, kuten henkilöstön ja opiskelijoiden kokemuksia kartoittavat tasa-arvokyselyt ja kartoitus henkilökunnan työtehtävien ja palkkojen jakautumisesta ja palkkaeroista. Myös pelkästään lainsäädännön vaatimusten opiskeluun kuuluu aikaa.
– Tämän vuoksi tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden monimutkaisten käsitteiden pohtimiseen ei välttämättä jää aikaa ja tasa-arvosuunnitelmia saatetaan laatia varsin mekaanisesti valmiiden mallien pohjalta, Ikävalko toteaa. – Jos tasa-arvotyö jää lisäksi vain muutaman henkilön vastuulle, tulee suunnitelmasta helposti vain kuollut paperi, joka ei muuta koulun käytäntöjä suuntaan tai toiseen.
Opiskelijoille omia tasa-arvotyöryhmiä
Kouluissa tulisikin kiinnittää huomiota vallan epätasaiseen jakautumiseen itse tasa-arvotyössä ja -työryhmissä. Kaikki työryhmän jäsenet eivät ole keskenään samanarvoisessa asemassa, vaikka työskentelystä on tapana puhua ”yhteistyönä” ja ”yhdessä ihmettelynä”.
– Opiskelijoille voitaisiin perustaa omia tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen keskittyviä ryhmiä ja tasa-arvon edistämisestä keskustella laajemmin myös oppitunneilla, jotta muutkin kuin oppilaskunnassa toimivat eli jo valmiiksi monessa mukana olevat opiskelijat pääsisivät osallistumaan, Ikävalko sanoo.
Nyt kun opetussuunnitelmia muutenkin on uudistettu, olisi hyvä hetki kiinnittää huomiota tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden teemoihin osana opetusta.
Ikävalko havaitsi tutkimuksessaan, että mitä enemmän yhteiseen keskusteluun ja erilaisten näkemysten kuulemiseen käytettiin aikaa, sitä enemmän tasa-arvosuunnitelmasta tuli oman oppilaitoksen näköinen. Monissa oppilaitoksissa kuvattiin kaikkien antoisimmaksi juuri työryhmässä opettajien ja opiskelijoiden kesken käytyjä keskusteluja.
Väitöstutkimuksen taustaa
Tasa-arvolaki velvoittaa laatimaan tasa-arvosuunnitelman oppilaitoksen toiminnan kehittämiseksi sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta. Tasa-arvosuunnittelu jakautuu oppilaitosta työpaikkana koskevaan henkilöstöpoliittiseen sekä oppilaitoksen toimintaa koskevaan toiminnalliseen osaan.
Velvoite on koskenut toisen asteen oppilaitoksia vuodesta 2005 ja peruskouluja vuodesta 2015, suunnitelmat tulee olla laadittuina vuoden 2017 alkuun mennessä. Tasa-arvosuunnitelma laaditaan yhdessä opiskelijoiden ja oppilaiden edustajien kanssa. Suunnitelma yhdenvertaisuuden edistämiseksi on niin ikään pitänyt laatia oppilaitoksissa vuodesta 2015 alkaen.
Valtiotieteiden maisteri Elina Ikävalko väittelee 2.9. klo 12:00 kasvatustieteen ja sukupuolentutkimuksen alaan kuuluvasta aiheesta Vaikenemisia ja vastarintaa: Valtasuhteet ja toiminnan mahdollisuudet oppilaitosten tasa-arvosuunnittelussa. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Athena, sali 302, Siltavuorenpenger 3A. Väitös on luettavissa e-thesiksessä
Väittelijän yhteystiedot
Elina Ikävalko, puh. 050 582 4047, s-posti elina.ikavalko@helsinki.fi