Opettajankoulutusta uudistetaan Suomessa

Miksi uudistaa jo kansainvälisesti erinomaiseksi kehuttua opettajankoulutusta? Mitä opettajan on osattava nyt ja tulevaisuudessa? Helsingin yliopistosta johdetussa ja opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa laajassa opettajankoulutuksen uudistamishankkeessa etsitään ratkaisuja ja tarjotaan koulutusta ja tukea nykyisille ja tuleville opettajille. Hankkeen 12 osahanketta johtavat professorit ja dosentit Helsingin yliopiston eri tiedekunnissa ja hanketta koordinoi professori Auli Toom Yliopistopedagogiikan keskuksesta.

OECD:n TALIS-tutkimuksen (Teaching and Learning International Survey)  mukaan suomalaiset opettajat ovat monessa mielessä maailman huippua: he ovat itsenäisiä ja autonomisia. Tämän kääntöpuoli kuitenkin on se, että he tekevät työtään melko yksin verrattuna monien muiden maiden opettajiin. Esimerkiksi opetusmateriaalien jakamisen, yhteisopettamisen, yhteisöllisen ammatillisen kehittymisen, sekä kollegiaalisen luokkahuonehavainnoinnin ja palautteen antamisen suhteen opettajat tekevät muissa maissa enemmän yhteistyötä.

Suomen hallituksen kärkihankkeita on opettajankoulutuksen uudistaminen, joka sai alkunsa Opettajankoulutusfoorumista. Helsingin yliopisto kehittää opettajankoulutusta opetus- ja kulttuuriministeriön 2,1 miljoonan euron rahoituksella. Keskiössä on opettajaopiskelijoiden, työssä toimivien opettajien ja opettajankouluttajien ammatillisen osaamisen kehittymisen tukeminen sekä opettajankoulutuksen oppimisympäristöjen ja pedagogiikan kehittäminen.

Suomi on opettajankoulutuksessa maailman kärkimaita ja huipulla halutaan pysyä. Siksi opettajuutta on jatkuvasti kehitettävä. Hallituksen kärkihankkeet ovat asetettujen tavoitteiden mukaisesti vahvasti tutkimusperustaisia, sillä tutkimusperustaisuus on pitkällä tähtäimellä ainoa tarkoituksenmukainen tie pitkäjänteiseen kehittämiseen. Kaikkiin osahankkeisiin sisältyy tavalla tai toisella tutkimusperustaisuuden elementti. Hankkeissa hyödynnetään olemassa olevaa opettajankoulutuksen ja opettajien osaamisen tutkimusta, tehdään yhteistyötä kansallisten ja kansainvälisten tutkijoiden kanssa sekä analysoidaan hankkeen aikana kerättäviä palautteita ja aineistoja, jotta saadaan tietää, mitä hankkeiden kehittämistoimenpiteiden myötä tapahtuu. Yhtä lailla arvioidaan, millä tavalla hankkeissa kehitetyt mallit ja käytännöt saadaan vakiinnutettua osaksi opettajien perus- ja täydennyskoulutusta.

– Kehittämishankkeiden myötä haluamme edistää yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä opettajankoulutuksessa opettajankouluttajien, opettajaopiskelijoiden, työssä olevien opettajien, koulujen ja kuntien sekä muiden sidosryhmien kanssa. Samalla luodaan yhteistyömalleja, jotka parhaimmillaan vakiintuvat pysyvästi yhteiseen toimintaan, kertoo professori Auli Toom kasvatustieteellisestä tiedekunnasta.

Tavat opettaa muuttuvat. Tällä hetkellä opiskelevat ja juuri valmistuneet opettavat vielä 30 vuoden kuluttuakin. On mietittävä, millaista osaamista ja mitä taitoja opettaja tarvitsee silloin.  

Yhteistyö vahvistaa työssä jaksamista ja ammatillista kehittymistä

Mediassa on ollut jonkin verran kertomuksia siitä, miten opettajat vaihtavat alaa uuvuttuaan työssään. Tämä on kansainvälisesti suurempi haaste kuin meillä, sillä Suomessa opettajilla on kansainvälisesti hyvä ammatissa pysyvyys.

– Uupuminen voi olla riskinä, jos opettajat tekevät vastuullista työtään liian yksin, Toom toteaa. – Siksi opiskelijoita pyritään systemaattisesti ohjaamaan yhdessä tekemiseen sekä tiedon ja osaamisen jakamiseen. Opettajien kiinteä ammatillinen yhteistyö ja sitä tukeva osallistava pedagoginen johtaminen ovat tärkeitä välineitä opettajien jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen ja uupumisen estämiseen.

Tutkimusperustaiset kehittämishankkeet tarjoavat opettajille erinomaisia mahdollisuuksia osallistua, oppia uutta ja kehittyä ammatillisesti. Esimerkiksi digitaaliset välineet tarjoavat monia mahdollisuuksia tukea oppilaiden oppimisprosessia, mutta niiden hyödyntämiseksi opettajat tarvitsevat tutkittua tietoa pedagogista käytännöistä ja menetelmistä. Samaan tapaan ilmiöpohjaisten oppimisprojektien toteuttaminen, mitä uusin opetussuunnitelma (2014) korostaa, edellyttää, että opettajille tarjotaan tukea ja työkaluja tällaisen opetuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Opettajankoulutuksen kehittämishankkeen puitteissa näihin teemoihin liittyviä koulutuksia ja seminaareja on jo toteutettu lukuisia, ja kehitystyön jatkuvan arvioinnin seurauksena mallit ja käytänteet muotoutuvat entistä paremmin koulun ja opettajankoulutuksen tarpeisiin.

Opetus- ja kulttuuriministeriön ja myös OECD:n tutkimuksen mukaan haasteena on opettajien täydennyskoulutus. Miten saada jo ammattiin valmistuneet kehittämään osaamistaan?  Kehittämishankkeessa nähdään, että koulutus ja käytäntö kulkevat käsi kädessä: on huomioitava yhteiskunnalliset tarpeet. Opettajankoulutuksen uudistaminen yhdistää opettajaopiskelijat, opettajankouluttajat ja kentällä toimivat opettajat. Koulutusta uudistetaan yhdessä. Keskeisenä tehtävänä – ja haasteena – on kuitenkin systemaattisen ja tutkimusperustaisen täydennyskoulutuksen rakentaminen yliopistojen, koulujen ja sidosryhmien kanssa. Kehittämishankkeissa rakennettavat eri toimijoita yhteen tuovat yhteistyömallit, uudet pedagogiikat ja digitaaliset oppimisympäristöt tarjoavat tähän paljon mahdollisuuksia.

 – Koulutuksen, opettajankoulutuksen ja opettajien arvostus ovat tärkeitä Suomen tulevaisuudelle, Toom päättää.

Lisätietoja uudistuvasta opettajankoulutuksesta:
Auli Toom, puh. 050 415 4852, s-posti auli.toom@helsinki.fi,
Iina Männikkö, puh. 050 376 8999, s-posti iina.mannikko@helsinki.fi

Lue lisää aiheesta: Opetus ja opiskelu