Geologian ja geofysiikan maisteriopiskelija Lilia Orozco Ramírez ei pohtinut etäisyyksiä valitessaan maisteriohjelmaa viime talvena. Orozco oli lukiosta saakka halunnut opiskella ekologiaa ja veden kiertokulkua, joten sijaintia enemmän kiinnostivat tutkimuksen painopisteet ja hyvä maine.
– En ajatellut, kuinka kaukana Suomi on ennen kuin vasta lentokoneessa toisen välilaskun jälkeen, Orozco naurahtaa. Hän matkusti Helsinkiin Meksikosta.
Orozco kuuluu niihin 65:een ETA- ja EU-alueiden ulkopuolelta tulleeseen opiskelijaan, jotka aloittivat tänä syksynä ensimmäisinä lukuvuosimaksuja maksavina opiskelijoina. Kaikkiaan maisteriopiskelijoita tuli 46 eri maasta.
Kemianopiskelija Miho Otaki saapui Helsinkiin Japanista.
– Hain Helsingin yliopistoon, koska haluan opiskella radiokemiaa, mutta sitä ei ole tarjolla Tokiossa. Täällä aiheesta tarjotaan kokonainen sarja kursseja, Otaki kertoo.
Sekä Otaki että Orozco harkitsivat myös muita pohjoismaisia yliopistoja kuten Lundia ja Uppsalaa.
– Valitsin Helsingin yliopiston, koska Suomessa on vahva ympäristökulttuuri, ja yliopistolla tehdyt tutkimukset vaikuttivat hyviltä, Orozco sanoo.
Hän katsoi ennakkoon, missä ja millaisia julkaisuja maisteriohjelman tutkijat tekevät ja selasi listauksia eri yliopistojen tarjonnasta.
Vaikea kieli ja haastava ilmasto?
Orozco ja Otaki ovat kumpikin aloittaneet opintonsa uusissa kokonaan englanninkielisissä maisteriohjelmissa. Vaikka suurin osa vanhoista opiskelijoista jatkaa vielä samoissa tutkintorakenteissa kuin ennen, on uudet tulokkaat toivotettu tervetulleiksi.
– Opiskelijatuutorilta saa neuvoja kaikkeen ja yliopisto auttaa ulkomaalaisia opiskelijoita muutenkin hyvin. Täällä on mahdotonta eksyä, koska aina on joku, jolta kysyä neuvoa, Orozco sanoo.
Hänestä Helsinki tuntuu turvalliselta ja toimivalta kaupungilta, jossa on helppo liikkua ympäriinsä. Vaikeinta on ollut tottua ilmastoon.
– Mutta uuteen elämänvaiheeseen liittyy aina totuttelua, Orozco kuittaa.
Ennen Suomeen muuttoa Otaki jännitti eniten kielen osaamista. Intensiivinen suomen kielen kurssi auttoi kuitenkin perusteissa ja tuntemattomat arjessa.
–Vaikkapa ruokakaupassa tuntemattomat ihmiset tarjoavat herkästi apuaan.
Professoria saa lähestyä
Suomalaisen muotoilun ja metsäisen keskuspuiston ohella Orozco ja Otaki kehuvat opetusta.
– Professorit todella kannustavat. He ovat avoimia ja avuliaita ja vaikuttavat siltä, että haluavat opettaa. Heille uskaltaa mennä juttelemaan ihan eri tavalla kuin Japanissa, Otaki kertoo.
Orozcokin on vakuuttunut professorien ammattitaidosta, mutta myös opiskelun puitteista.
– Laboratoriot ovat hienoja, opiskelijaneuvonta auttaa kaikessa ja olen saanut käyttööni uusia ohjelmia, hän luettelee.
Kumpikin arvostaa myös akateemisen henkiökunnan asiantuntijuutta ja tietotaitoa.
Chemistry and Molecular Sciences -maisteriohjelman johtaja professori Lauri Halonen pitää ohjelmaansa sisällöllisesti onnistuneena.
– Kurssitarjonnasta tuli minusta erinomainen. Mukana on laajasti erilaisia aiheita ja dosenttien tieteelliset intressit on huomioitu hyvin.
Kun opetusta kehitetään, Halonen toivoo, että mukaan saadaan vielä lisää käytännön kursseja.
– Luettu ja kuultu unohtuu, mutta laboratoriossa tehdyn muistaa pitkään.
Parhaiden yhteisö
Helsingin yliopisto on panostanut kansainvälistymiseen viime vuosina, mikä näkyy maisteriohjelmauudistuksessa, mutta yhtä lailla esimerkiksi The Helsinki Programmessa, johon kuuluu ulkomailta tulevien opiskelijoiden vastaanottaminen heti lentokentällä.
Otaki puolestaan osallistui ennen varsinaisia opintojaan Helsinki Summer Schooliin, joka järjestettiin elokuussa. Se houkuttelee nimenomaan kansainvälisiä opiskelijoita.
Professori Lauri Halonen korostaa, että Helsingin yliopistoon on tärkeää saada parhaat mahdolliset opiskelijat. Siksi ulkomaisia opiskelijoita on kohdeltava hyvin.
– Suomalaiset ovat pieni kansa eikä hyviä opiskelijoita millään riitä kaikille. Muualta pitää saada vahvistusta.