Promootioperinne sai alkunsa keskiajalla, kun yliopistoissa haluttiin juhlistaa akateemisten arvojen myöntämistä. Nykyään promootio on monipäiväinen tilaisuus, jossa maisterit ja tohtorit juhlistavat suorittamiaan tutkintoja. Osallistuja eli promovendi saa tiedekunnalta oikeuden käyttää akateemisen arvon merkkejä: maisterinseppelettä ja –sormusta tai tohtorinhattua ja –miekkaa.
Juuret perinteessä
Filosofisen, oikeustieteellisen ja teologisen tiedekunnan promootioperinteissä on paljon samaa: juhlallinen promootioakti, kulkue kirkkoon, jumalanpalvelus, illallinen ja retki, hatut, puheet ja virallinen pukukoodi. Erojakin löytyy, kertoo promootioasiantuntija, koordinaattori Juha Hurme.
– Filosofinen on näistä tiedekunnista ainoa, jossa promovoidaan myös maistereita. Ulospäin näkyvä ero on myös tohtorinhattujen väreissä: oikeustieteellisellä bolognanpunainen, teologisella violetti ja filosofisella musta. Teologeille ei myöskään jaeta miekkaa.
filosofisen promootio Suurin ja perinteikkäin
Helsingin yliopistossa ei enää ole erillistä filosofista tiedekuntaa, mutta tiedekunnan promootio elää edelleen. Siihen voivat osallistua humanistisessa, matemaattis-luonnontieteellisessä, bio- ja ympäristötieteellisessä, käyttäytymistieteellisessä tai farmasian tiedekunnassa tutkinnon suorittaneet.
Filosofisen tiedekunnan promootioperinne on pisin ja rikkain. Juhlallisuudet käynnistyivät jo Floran päivänä 13. toukokuuta yleisen seppeleensitojan valinnalla. Tänä vuonna yleisenä seppeleensitojana toimii akatemiaprofessori Timo Vesalan tytär Jemina Kauristie. Seppeleensitojan valitseminen on suomalainen erikoisuus. Sillä opiskelijayhteisö haluaa kunnioittaa seppeleensitojan vanhempaa.
Yleinen seppeleensitoja, nuoruuden ja tulevaisuususkon symboli, on valittu 1800-luvulta lähtien. Työssä hänen apunaan olivat promovendien puolisot tai kihlatut. Naisten mukaantulo lisäsi promootioon huvittelun ja romanttisen seurustelun elementtejä serenadeineen ja tanssiaisineen. Aikanaan promootiojuhlallisuudet toimivat myös avioliittomarkkinoiden tapaan. Nykyään seppeleensitojan ei tarvitse enää olla neito: Helsingin yliopiston vuoden 2010 filosofisen tiedekunnan promootion yleisenä seppeleensitojana toimi ensimmäistä kertaa nuori mies, silloisen vararehtori Ulla-Maija Forsbergin poika Ilmo Korhonen.
Kulkueen päätteeksi pidetään puhe Helsingin ylle nousevalle auringolle.
Filosofisen tiedekunnan promootio huipentuu lauantai-illan tanssiaisiin poloneeseineen ja franseeseineen. Tanssiaisten jälkeen suunnataan yökulkueena kaupungille. Kulkueen päätteeksi pidetään puhe Helsingin ylle nousevalle auringolle.
Kunniaa ja riemua
Osaksi promootiota kuuluvat myös kunniatohtorit. Kunniatohtorin arvo on korkein yliopiston myöntämä tunnustus, jolla halutaan kunnioittaa kyseisen henkilön panosta ja elämäntyötä kansallisen ja kansainvälisen tutkimuksen hyväksi. Kevään promootioiden kunniatohtoreiden joukossa on tieteentekijöitä sekä valtiollisia ja yhteiskunnallisia vaikuttajia. Esimerkiksi oikeustieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi promovoitiin tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
Riemumaisteriksi tai riemutohtoriksi voidaan vihkiä 50 vuotta sitten promovoidut maisterit tai tohtorit. Promootio onkin yhdistelmä perinteitä ja nuorekkuutta, arvokkuutta ja riehakkuutta. Se on koko yliopistoyhteisön juhla, jossa mukana ovat niin nuoret ylioppilasairuet kuin akateemisen maailman konkaritkin aina yliopiston johtoon saakka.
Perinteinen, eurooppalainen, ainutlaatuinen
Promootiot asettavat Juha Hurmeen mukaan Helsingin yliopiston samaan jatkumoon eurooppalaisen sivistysyliopiston keskiaikaisen perinteen kanssa.
– Joinakin aikoina akateemiset perinteet eivät ole suuressa suosiossa, mutta yleensä ne ovat aina kokeneet uuden nousun ennemmin tai myöhemmin. Perinteen tulee elää ja sopeutua aikaansa.
"Promootiot asettavat meidät samaan jatkumoon eurooppalaisen sivistysyliopiston keskiaikaisen perinteen kanssa".
Promootiotaide on kuulunut filosofisen tiedekunnan perinteisiin vuoden 1643 ensimmäisestä promootiosta lähtien. Tänä vuonna kuullaan kirjailija, runoilija ja tutkija Matti Kangaskosken runo sekä vuoden 1757 promootioruno Emma Salokosken esittämänä. Muistotaide, kangaskassi ja juliste, on tilattu sarjakuvataiteilija ja kuvittaja Mika Lietzéniltä. Promootiojumalanpalveluksen rinnalle on myös tuotu tunnustukseton tilaisuus, josta on sittemmin tullut osa myös lukuvuoden avajaisten perinnettä. Näin promootio kuvastaa aina omaa aikaansa, vaikka sillä samalla on vuosisataiset perinteet.
– Suomessa elävä maisteripromootioiden perinne on siinä määrin ainutlaatuinen piirre Euroopassa, että sille on haettu mainintaa Elävän perinnön kansallisessa luettelossa, Hurme lisää.
Voit seurata filosofisen tiedekunnan promootioaktia suorana verkkolähetyksenä pe 26.5. klo 10 alkaen.