2010-luvun alusta lähtien vanhemmat ovat olleet näkyviä toimijoita homekoulukeskusteluissa ja homeesta johtuvissa koululakoissa.
– Koululakoista on tullut pysyvä ilmiö vanhempien aktiivisuuden vuoksi, lakkoilussa lapset voivat näyttäytyä vain yhtenä poliittisena massana, jonka avulla päättäjiä painostetaan kunnostamaan kouluja, väitöstyössään lasten näkemyksiä aiheesta tutkinut Tuure Tammi toteaa.
Lapset ovat mukana lakossa, mutta aktiivisiksi lakkolaisiksi heitä ei julkisessa keskustelussa mielletä, jossa vain heidän vanhempansa ovat esillä. Tammi kysyykin millaisena homekoulukamppailu näyttäytyy lapsille ja mitä lasten mielipiteet kertovat heidän asemastaan yhteiskunnassa. Miten he toimivat homekoulukamppailussa?
Tammen tutkimuksessa olleeseen viikon mittaiseen homekoululakkoon osallistui 80 % koulun oppilaista.
Ei enää lapsi-aikuinen -vastakkainasettelua
Uudessa lapsuudentutkimuksessa lapsi hyväksytään tässä hetkessä yhteisöönsä vaikuttavana toimijana, ei enää aikuisen vastakohtana. Lapsen ja aikuisen vuorovaikutus on kaksisuuntaista. Tutkimusten mukaan lapset tekevät yhteisössä aktiivisesti yhdessä asioita.
– Lapsen kokemusmaailman ymmärtäminen on tärkeää voidaksemme ymmärtää lapset tulevaisuuden kansalaisten lisäksi myös aktiivisina toimijoina omassa ympäristössään. Heidän ajatuksensa ja toimintansa kertoo myös tästä ajasta.
Lasten kansalaisuuden tarkastelussa leikki on keskeistä. Siksi luokanopettajataustainen Tammi lähestyikin lapsia leikin avulla, aluksi pienissä ryhmissä haastattelemalla 8-12-vuotiaita lapsia. Näin kohtaamiset olivat rennompia. Yksilöhaastatteluissa lapset saivat keksiä itselleen salanimen tutkimuskäyttöön. Lapsilta ei vaadittu aikuisen mielestä oikeita vastauksia vaan he olivat kokemusasiantuntijoita omina itsenään.
Tammi kannusti lapsia kerronnallisuuteen muun muassa sadutusmenetelmällä. Lapset kertoivat, mitä olivat esimerkiksi uutisista kuulleet homekouluista ja miettivät miten omassa lehdessään voisivat otsikoida lakon ja homeen. Tutkija luki lasten haastatteluja sosiaalisesta näkökulmasta sen sijaan että olisi tulkinnut vastausten kertovan heidän kehitystasostaan tai kyvyistään ymmärtää monimutkaisia yhteiskunnallisia suhteita. Sosiaalinen näkökulma kertoo lasten asemasta yhteisöstä ja yhteiskunnassa ja kuvaa heidän kansalaisuuttaan.
Lakko lasten näkökulmasta
Homekoululakolla vanhemmat pyrkivät nostamaan esiin lasten oikeuden terveellisiin työoloihin ja siten vakuuttamaan kuntapäättäjät toimimaan. Tammi pitää 8-12-vuotiaiden mielipiteitä tärkeinä näkökulmina homekeskustelun laajassa vyyhdissä. Lakko näyttäytyi monitulkintaisena, toisinaan outona lomana, toisinaan vaikuttamisena, jolla yritettiin saada päättäjiä hankkimaan toiset koulutilat. Lakossa ”vähän niin ku kiukutellaan, et jos niitä parakkeja ei nyt tuu, niin meidän lapsi menee esimerkiks lakkoon”. Ja että ”lakko antoi ajattelemisen aihetta niille muille”. Lakko on lapsille aikuisen toimintaa vaikka välineenä on ”meidän lapsi”, joka kiukuttelee. Lisäksi lakko oli loma, jonka aikana joutui tekemään koulutehtäviä. Vanhempiaan lapset eivät kuitenkaan osanneet mieltää opettajiksi. Oppilaan näkökulmasta lakko oli koulutyötä haittaava tekijä. Tutkimuksessa käsitellään myös lasten leikkejä ja kehollisuutta koulun sisäilmaongelmien viitekehyksessä.
Tammi käsittelee väitöksessään myös luokkahuonedemokratiaa alakoulussa, oppilaitosten demokratiaa opiskelijoiden kansalaisraatien näkökulmasta ja valtasuhteita alakoulussa. Väitöskirjan yhteenveto-osio jatkaa tarkasteluja pohtimalla poliittisuuden ja politiikan käsitteellistämistä arkisena ilmiönä koulussa.
Tuure Tammi väittelee 27.1. Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Poliittinen prosessi ja demokratiakokeilujen tartunnat koulun arjessa. Väitöstilaisuus järjestetään klo 12 yliopiston päärakennuksen salissa 5 (Fabianinkatu 33). Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa e-thesiksessä
Väittelijän yhteystiedot:
Tuure Tammi, puh. 040 701 5534, s-posti tuure.tammi@helsinki.fi