Lasia, posliinia, kuparinappi ja ehkä palanen nahkaa

Arkeologian syventävien opintojen kaivauskurssilla avattiin Topelian nurmikko ja kaivettiin lähes metrin syvyyteen.

Topelian pihamaan nurmikolla heiluu hakku ja sora lentää. Menossa on arkeologian syventävien opintojen kaivauskurssi. Kahtena huhtikuun perjantaina nurmikkoa on nostettu pois neliön verran ja alettu kaivaa.

- Tämänpäiväinen aukko on ihan erilainen kuin viimeviikkoinen, vaikka kaivausten välissä on vain parikymmentä metriä. Nyt edessä on puolimetrinen sorapatja, jonka läpi yritämme päästä. Viime viikolla nurmikon alla oli multaa puolisen metriä, kertoo kurssin opettaja, yliopisto-opettaja Wesa Perttola.

Kaikki kaivettu sora kuitenkin seulotaan. Opiskelija Anu Varjo esittelee löydöksiä.

– Tänään on löytynyt pala valkoista posliinia, jossa näkyy pieni sievä kukka sekä ruskea palanen, joka on alustavasti tunnistettu nahanpalaseksi. Se on sujautettu tiiviiseen muovipussiin, sillä jos se joutuu ilman kanssa tekemisiin, sitä ei pian enää voi analysoida.

- Löydökset vastaavat Topelian rakennusten ikää. Vanhin löydöksemme on kuparinappi, joka lienee 1800-luvulta eli niiltä ajoilta kun Topelia rakennettiin, kertoo Perttola.

Löydökset eivät kuitenkaan ole kurssin varsinainen tarkoitus, vaan tällä kurssilla harjoitellaan sekä arkeologisten kaivausten johtamista ja dokumentointia että esimerkiksi kaivausten valokuvausta.

Iltapäivän rankkasadekaan ei tulevia arkeologeja haittaa. Sadevaatteet päälle ja työ jatkuu. Kaivauksessa päästiin noin 90 cm syvyyteen, ja soran ja hiekan alta paljastui kerros, jossa on runsaasti tiiltä, laastia ja löytöjä.

Ohi kävelee historian opiskelijoita, jotka tulevat kyselemään, mitä tapahtuu. Heille esitellään päivän löydöksiä.

- Arkeologiset kaivaukset herättävät aina yleisön kiinnostuksen ja saamme tottua siihen, että selostamme mitä olemme tekemässä. Topeliassa on ihan samanlaista, sanoo Anu Varjo.

Päivän päätteksi sorat ja muut maa-ainekset kannetaan takaisin kuoppaan mahdollisimman paljon samassa järjestyksessä kuin ne sieltä poistettiinkin, ja nurmikko nostetaan takaisin paikalleen. Näin arkeologit toimivat aina kun mahdollista – jälkeenpäin ohikulkija ei huomaa, missä kaivaus on ollut, eikä Topeliankaan nurmikkoon jää jälkiä siitä, että arkeologit kurkistelivat sen alle menneisyyteen.

Lue lisää aiheesta: Opetus ja opiskelu