Käsityöstä etsitään viihtymistä ja elämyksellisyyttä

Kasvatustieteen ja taiteiden maisteri Anna Kouhia tutkii väitöksessään käsitöiden harrastamisen merkityksiä erityisesti nuoren näkökulmasta.

Kahden viimeisen vuosikymmenen aikana käsityöharrastamisen merkitys ihmisten arjessa on korostunut, kun yhä useammat löytävät käsityöstä sisältöä elämäänsä. Suosio kertoo yhtäältä myönteisestä suhtautumisesta taitoa ja osaamista kohtaan, toisaalta harrastamisen kulttuurin muuttumisesta osana laajempaa yhteiskunnallista ja kulttuurista kehitystä. Anna Kouhia tutkii Helsingin yliopistossa 12.11. tarkastettavassa väitöksessään käsityön harrastamisen merkityksiä osana ihmisten nykyistä vapaa-aikaa. Tutkimus rajautuu pehmeisiin harrastuskäsitöihin, joita Kouhia lähestyy vapaa-ajan, sukupuolittuneen kotiympäristön sekä yksilöllisiä resursseja koros­tavan tee-se-itse -kulttuurin näkökulmista.

Kolme osajulkaisua eri näkökulmin

Tutkimus koostuu kolmesta osajulkaisusta. Ensimmäisessä osajulkaisussa Kouhia syventyy eri kulttuuri­taustoista tulevien harrastajien käsityökokemuksiin avoimien haastattelujen kautta. Osatutkimus piirtää kuvan käsityöstä monipuolisena harrastuksena, joka voi tuottaa harrastajilleen niin toiminnallisia, materiaalisia, esteettisiä, kokemuksellisia, ilmaisullisia, moniaistisia, yhteisöllisiä kuin narratiivisiakin merkityksiä. Toinen osatutkimus tarkastelee käsityötä kollektiivisena käytäntönä. Tutkimuksen tavoit­teena on ymmärtää yhteisöllisyyden kokemuksen rakentumista monikult­tuurisessa, jakamiseen perustuvassa käsityöryhmässä vapaan sivistystyön kentäl­lä. Osatutkimuksen aineisto koostuu tutkijan reflektiivisestä päiväkirja-aineistosta sekä yhdeksän käsityöryhmään osallistuneen henkilön haastatteluista.

– Käsityön yhteisöllisyys rakentuu vastavuoroisen toimijuuden, sosiaalinen vuorovaikutuksen, aktiivisen osallistuminen sekä jaetun vastuun kautta, Kouhia toteaa.

Kolmas osatutkimus kehittää autoetnografista elokuvametodia, jonka kautta Kouhia kuvaa ja käsitteellistää nuoren käsityöharrastajan kokemuksia omasta harrastuksestaan. Itsereflektiivinen analyysi tuottaa käsityöstä kuvan kokemuksellisena omava­raisuuden muotona, joka tarjoaa harrastajille tavan toteuttaa omaa sisäistä minuuttaan sekä oman elämänsä tarpeita ja tavoitteita. Metodisesti tutkimus kehittää oman kokemuksen tarinallistamisen ja visualisoinnin tapoja autoetnografisen elokuvametodin (autoethnographic cinema) avulla.

– Keskeisenä tuloksena väitöstutkimus esittää, että käsityöharrastus avaa mahdollisuuksia oppimiseen, jakamiseen, yhteisöllisyyden rakentamiseen ja itsensä löytämiseen. Käsityö­harrastus yhtäältä tuottaa harrastajille kokemuksia kulttuurisesta kuulumisesta, toisaalta materialisoi käsityöharrasta­jien kokemuksia omasta itsestään, kertoo Kouhia.

Viihtymistä ja voimaantumista

Tutkimus esittää, että käsityöharrastajat kokevat merkityksellisyyden yksilöllisesti ja se voi myös muuttua.

– Toisinaan käsityöt näyttäytyvät harrastajilleen läsnä olevana voimavarana, tapana ymmärtää maailmaa sekä kyvykkyytenä toimia ja tulla tietoiseksi omasta taidostaan tekemisen kautta. Käsitöitä kuitenkin harrastetaan myös viihtymismielessä, jolloin tavoitteena ei niinkään ole rakentaa omaa minuutta, vaan viettää aikaa yksin, omien ajatustensa parissa, summaa Kouhia.

Anna Kouhia väittelee käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa 12.11. aiheesta Unraveling the meanings of textile hobby crafts. Väitöstilaisuus järjestetään klo 12 Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa (Fabianinkatu 33, 4. krs). Väitöskirja on luettavissa e-thesiksessä

Lisätietoja:

Anna Kouhia, puh. 050 403 3165, s-posti anna.kouhia@gmail.com

 

Lue lisää aiheesta: Opetus ja opiskelu