Niemen tutkimuksessa havainnoitiin ammatillisten oppilaitosten arkea sekä haastateltiin opiskelijoita, opettajia ja muita koulutuksen ammattilaisia. Tutkimus tuo esiin sekä ammattilaisten että nuorten omia näkökulmia.
Nuorten koulutustoiveet eivät aina kohtaa ohjauksessa tarjottuja vaihtoehtoja
– Koulutusjärjestelmän rakenteelliset tekijät, kuten kunkin koulutusalan sisäänpääsyvaatimukset ja opiskelusisällöt sekä pedagogiset käytännöt ja tarjottu tuki vaikuttavat erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden ammatilliseen koulutukseen pääsyyn, Niemi sanoo.
Erityisopetuksen yhteydessä toteutetussa opinto-ohjauksessa tasapainoillaan nuorten koulutustoiveiden ja ohjauksessa tarjottujen vaihtoehtojen välillä. Koulutukseen hakeutuminen ja pääsy olivat usean kohdalla haastavia ja valintaprosessit monimutkaisia. Nuorten omat toiveet ja näkemykset näyttivät monesti jääneen sivummalle ohjauksessa.
Niemen tutkimustulokset osoittavat, että erityistä tukea tarvitsevien nuorten koulutusvalintojen kohdalla korostettiin varmoina ja turvallisina pidettyjä vaihtoehtoja.
– Monen kohdalla alakohtaiset sisäänpääsyvaatimukset ja koulutussisällöt näyttivät nousevan esteeksi toivealalle hakemiselle, Niemi toteaa. Useat nuoret pitivät kuitenkin kiinni haaveistaan ja suuntasivat kohti toivealaansa, mutta mutkikkaampaa kiertoreittiä pitkin. Tämä tarkoitti esimerkiksi erilaisissa valmentavissa koulutuksissa kiertämistä tai kahden ammatillisen tutkinnon suorittamista peräkkäin.
Erityisen tuen tarve tilanteittain liikkuvaa
Niemen tutkimuksesta käy ilmi, että koulutuksen ammattilaiset puntaroivat erityisen tuen tarpeen määrityksestä seuraavia hyötyjä ja haittoja. Päätöksenteossa tasapainoiltiin opiskelijoiden yhdessä opiskelemisen ja erillisissä ryhmissä järjestettävän tuen välillä. Erityisen tuen päätöksen ja diagnoosien nähtiin yhtäältä mahdollistavan resursseja, toisaalta voivan leimata opiskelijaa.
Erityisen ja yleisen tuen raja ei tutkimuksessa näyttäytynyt selkeänä, sillä useat ammattilaiset katsoivat tuen tarvetta tilanteittain vaihtelevana eikä nuorta kokonaisuutena määrittävänä ominaisuutena tai poikkeavuutena. Sekä tutkimuksessa haastatellut nuoret että ammattilaiset näkivät yleisestä opetuksesta erillään järjestetyn erityisopetuksen mahdollisesti opiskelijaa leimaavana, ja yleisen opetuksen yhteyteen tuotavan tuen osallisuutta edistävänä.
Niemen tutkimus haastaa näkemyksen, jossa erityistä tukea tarvitseville nuorille sopivina pidetään vain tiettyjä koulutusaloja, kun samalla osa aloista suljetaan pois. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ammatillisen koulutuksen kentällä ja koulutusten siirtymävaiheissa tarvitaan uudenlaisia käytäntöjä, joiden avulla alavaihtoehtoja voitaisiin monipuolistaa ja tarvittavaa tukea tuoda osaksi yleistä ammatillista opetusta.
Niemi esittää, että koulutuksen kehittäminen inkluusiopolitiikan edellyttämään suuntaan vaatisi erityisen tuen tarpeeseen ja vammaisuuteen kiinnittyvien stereotyyppisten käsitysten uudelleen määrittelyä. Tällöin tuen tarvetta ajatellaan laajemmin ihmisyyteen kuuluvana asiana, jolloin myös tuen tarpeen saamat kielteiset ja leimaavat merkitykset tulevat kyseenalaistetuiksi.
Kasvatustieteen maisteri Anna-Maija Niemi väittelee 18.12. klo 12:00 käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Erityisiä koulutuspolkuja? – Tutkimus erityisopetuksen käytännöistä peruskoulun jälkeen. Väitöstilaisuus järjestetään Athenan salissa 302, Siltavuorenpenger 3A. Väitöstiivistelmä on luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-0316-1
Väittelijän yhteystiedot: s-posti anna-maija.niemi@helsinki.fi