Unohtakaa pääsykokeet, luentosalit ja yliopistojen väliset rajat. Verkko vapauttaa opiskelijat ajan ja paikan kahleista. Näin kohkattiin viimeksi kymmenkunta vuotta sitten, kun Suomeen alettiin perustaa virtuaaliyliopistoa. Sen tarkoitus oli vauhdittaa verkko-opetusta. Into kuitenkin laantui vähitellen, ja lopulta virtuaaliyliopisto lakkautettiin. Nyt verkko-opetus on jälleen kuuma sana. Uutta on opetuksen avaaminen niin, että kuka tahansa voi osallistua opetukseen. Itse asiassa koko korkeakouluopetuksen uumoillaan muuttuvan. Suurta kohua ovat herättäneet pohjoisamerikkalaisten yliopistojen massiiviset avoimet verkkokurssit eli moocit, jotka ovat keränneet satojatuhansia osanottajia. Suosio sai esimerkiksi Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajan Matti Apusen povaamaan viime syksynä ”maalaisyliopistojen” kuolemaa. Mooceista on kuitenkin moneksi. Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksella niitä on käytetty pääsykokeiden rinnalla opiskelijavalintoihin.
VIDEO TAI ROOLIPELI
Verkko-opetus voi olla videoita, äänitallenteita, keskustelufoorumeita, materiaalipankkeja tai vaikka roolipelejä. Yliopistoilla on käytössä erilaisia teknisiä oppimisympäristöjä, eivätkä kaikki opetusmuodot sovi kaikille aloille.
— Useimmiten verkkokurssit ovat hybridejä, eli niihin kuuluu sekä lähi- että verkko-opetusta, kertoo Helsingin yliopiston opetuksesta vastaava vararehtori Jukka Kola. Kola toppuuttelee avoimesta verkko-opetuksesta noussutta hypetystä ja kutsuu sitä marginaali- ilmiöksi. Sen sijaan perinteisen opetuksen tukena verkko toimii hänestä mainiosti. Hän itse vetää kandidaattiseminaaria, joka toteutetaan verkkoja lähiopetuksen yhdistelmänä. — Verkko lisää vuorovaikutusta ja toisten töiden kommentointia. Opiskelijat tukevat toisiaan ja valmistuvat tavoiteajassa, Kola kehuu. — Tätä voisi kokeilla graduseminaarissakin.
VAIHDOSSA VERKOSSA
Jos verkko-opetus yleistyy ja korvaa etenkin massaluentoja, ei opiskelijoiden tarvitse enää kokoontua samaan paikkaan samaan aikaan. Kun tenttimistäkin kehitetään joustavammaksi, yliopiston tilantarve muuttuu. Luentosalien käyttö on jo nyt vähentynyt. Verkko-opetus mahdollistaa myös opinnot muissa yliopistoissa lähtemättä kotikampukselta. Jukka Kola tosin muistuttaa, että eri yliopistojen kurssien yhdisteleminen on vielä hankalaa, koska yliopistoilla ei ole yhteisiä standardeja. Ennen kuin opintopisteitä myönnetään, on tiedettävä, millaista opetus on.
AIKAA OPISKELIJOILLE
Avoimista verkkokursseista ja oppimateriaaleista käydään kiivasta keskustelua myös ulkomailla. Helsingin yliopistolla maaliskuussa vieraillut brittiläisen Open Universityn varakansleri Alan Bassindale muistutti, että yhteistyötä tekemällä yliopistot voivat voittaa paljon. — Kaikkien yliopistojen ei tarvitse tuottaa omia avoimia materiaaleja, vaan ne voivat hyödyntää toisten tekemiä. Näin opettajilta säästyy enemmän aikaa opiskelijoiden ohjaamiseen, joka on olennaisinta heidän työssään, Bassindale sanoi puhuessaan asiantuntijavieraana pohjoismaisten yliopistorehtorien seminaarissa. Kolan mukaan muutenkin on hyvä pohtia sitä, mitä kenenkin kannattaa tehdä. Joku opettaja on karismaattinen luennoitsija, joku taas oivallinen opinnäytetyön ohjaaja. Jollekulle sopii verkko-opetus, joku toinen taas haluaa opettaa kasvokkain. Siitä ei kuitenkaan tingitä, että kaikki Helsingin yliopiston opetus perustuu tutkimukseen.
MITÄ OPETUS ON?
Verkko-opetusta pidetään toisinaan jonkinlaisena modernina kirjekurssina, lähiopetuksen köyhänä korvikkeena. On kuitenkin mahdollista, että joskus oppi menee perille paremmin verkossa kuin luentosalissa. Näin uskoo verkko-opetuskoordinaattori Pekka Hytinkoski Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista. — Verkko pakottaa miettimään tarkemmin opetuksen tavoitteita, toteuttamista ja arviointia. Perinteinen luokkahuoneopetus rullailee usein omalla painollaan. Hytinkoski suunnittelee ja toteuttaa yhdessä opettajien kanssa monitieteisiä kursseja osuustoiminnasta ja yhteisötaloudesta. Mukana ovat Helsingin, Itä-Suomen, Oulun, Tampereen, Turun ja Jyväskylän yliopistot sekä Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu. Koska opettajat ja opiskelijat ovat eri puolilla
Suomea, verkko-opetus on käytännön sanelema pakko. — Yritämme silti ottaa siitä myös hyödyt irti. Hytinkoski on osallistunut vuodesta 2005 verkoston jokaiselle kurssille. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös opiskelijoiden ohjaus. Verkko-opetus vaatii opiskelijalta tavallista enemmän aktiivisuutta.
— Verkkokurssilla et ole olemassa, jos et kommentoi ja osallistu. Luennolla sen sijaan voi olla läsnä fyysisesti, vaikka ei henkisesti olisikaan. Vuosien varrella on muuttunut paitsi tekniikka myös se, mitä opetuksen ajatellaan olevan. — Alkuvuosina nojauduimme enemmän kirjallisiin lähteisiin ja ajattelimme, että tietoa pitää siirtää opiskelijoille. Nykyään yritämme rakentaa tietoa yhdessä, ja siinä verkko-opetus on minusta parhaimmillaan. Hytinkosken mukaan keskustelua syntyy parhaiten silloin, kun oppimateriaalia yhdistetään ajankohtaisiin ilmiöihin ja opiskelijoiden henkilökohtaisiin kokemuksiin. Näin opettajakin voi oppia paljon. — Läsnäolon, keskustelun ja huumorin merkitys on suuri. Paneutuvan ohjauksen merkitystä ei voi vähätellä verkkokurssillakaan.
PELKKÄÄ LAATUA
Helsingin yliopistossa on nykyään yli 4 000 verkkoympäristöä hyödyntävää kurssia. Kurssit ovat opiskelijatunnuksen takana, vaikka sisällöt ja tekniikka mahdollistaisivat avoimuuden.
Jukka Kolan mukaan opiskelijoiden määrää ei voi kasvattaa rajattomasti, koska muuten henkilökohtainen ohjaus kärsii. Luentoja voi kuitenkin videoida ja materiaaleja laittaa avoimeen verkkoon nähtäväksi. Jotkut ovat sitä mieltä, että videointi pakottaa opettajan näkemään tavallista enemmän vaivaa tuntien eteen. Kola ei allekirjoita ajatusta: hänestä lähtökohdan pitäisi olla se, että opetus on aina hyvää. Videoluentojen kautta huippututkijat voitaisiin saada mukaan jo ensimmäisen vuoden opintoihin, mikä voisi kannustaa tuoreita opiskelijoita.
EI VAIN STAROILLE
Kolaa tosin harmittaa asenne, että opetuksen avaaminen sopii vain tähtiopettajille. — Meillä on paljon opettajia, jotka hoitaisivat homman upeasti. Heidän nimensä eivät kuitenkaan ole tunnettuja, eikä Helsingin yliopistolla ole sellaista kansainvälistä brändiä, joka houkuttelisi satojatuhansia opiskelijoita. Kolan mielestä opetuksen avoimuutta pitäisi lisätä juuri siksi, että kansainvälinen maine kasvaisi. Myös opiskelijarekrytointia auttaisi se, että opetukseen pääsisi perehtymään verkossa. Kansainvälisyys kuitenkin edellyttää englanninkielisiä kursseja. Niitä on jo monella alalla, mutta lisää tarvittaisiin. Nykyään opetuksen avoimuus on opettajan päätettävissä. Käytännöllä on puolensa, mutta Kola kaipaisi valtakunnallisia linjauksia asiasta. Niitä mietitään myös kansainvälisellä tasolla. Esimerkiksi Unesco on suositellut julkisilla varoilla tuotettujen oppimateriaalien avaamista.
LUOTTAMUKSELLISTA
Mitä Ruralian Pekka Hytinkoski ajattelee avoimesta verkko-opetuksesta? — Meillä on muutamia kursseja, jotka voisivat toimia avoiminakin. Se olisi valistusta: on kaikkien etu, että asioista tiedetään. Toisaalta Hytinkoski on sitä mieltä, että monilla kursseilla juuri salasanan takana toimiminen takaa vapaan ja luottamuksellisen keskustelun. Se saattaisi kärsiä, jos kommentit löytyisivät avoimesta verkosta vuosien jälkeenkin. — En suosittele opiskelijoille puolivalmiiden töiden käsittelyä sosiaalisessa mediassakaan. Sen sijaan valmiille töille soisin nykyistä enemmän näkyvyyttä.