Hyvät HYY:läiset ja ylioppilaskunnan ystävät!
Pitkään kestäneistä poikkeusajoista alkaa tulla uusi normaali. Vietämme päivät näytön äärellä etätapahtumiin osallistuen. Etäluento, etäkurssi, etätentti, etäopetus, etälaskarit, etäseminaari, etäkokous, etäpalaveri - tänä vuonna olemme totutelleet siihen, että kaikki toimii etäyhteyden kautta. Meillä Suomessa on tähän ollut hyvät valmiudet. Verkkoinfrastruktuurimme on hyvällä tasolla ja monella on riittävät mahdollisuudet jäädä etätöihin. Opiskelija-asunnoissakin on yleensä nopea verkkoyhteys.
Yliopistolla on pitkään puhuttu digiloikasta, ja nyt sen viimein teimme. Alkuun monella opettajalla oli paljon uuden opettelua. Miten saada opetuksesta luontevaa, kun puhuu yksin kameralle saamatta kuulijoiden välitöntä reaktiota? Miten varmistaa vuorovaikutus tilanteessa, jossa yhteydet saattavat pätkiä ja ääni kadota välillä kuuluvista? Opetuksen siirtäminen tapahtumaan pääsääntöisesti verkossa on ollut suuri ponnistus niin opettajille, opetusta tukevalle henkilökunnalle kuin opiskelijoille. Tästä yhteisponnistuksesta haluan kiittää niin opiskelijoita kuin henkilökuntaa. Tässä on tarvittu paljon yhteistyötä ja keskinäistä tukea. Ulkoinen poikkeustila on luonut uudenlaista yhteisöllisyyttä, kun verkkopalaveriin osallistujat ovat etsineet mikrofonin avaavaa nappulaa tai eivät ole huomanneet kameran olevan jo päällä.
Yliopistolla on kannettu erityistä huolta uusien opiskelijoiden saamiseksi yliopistoyhteisömme jäseniksi. Miten he sopeutuvat osaksi yliopistoyhteisöä, kun luontevia kohtaamisia opettajien ja vanhempien opiskelijoiden kanssa ei etäaikoina synny? Fuksivuosi on tärkeä yliopistoyhteisöön kiinnittymisen kannalta. Ylioppilaskunta, osakunnat ja opiskelijajärjestöt ovat joutuneet keksimään uusia tapoja osallistaa opiskelijoita tapahtumiinsa. Lukuvuoden alkaessa erilaisia tapahtumia oli vielä helppo järjestää ulkona turvavälein, mutta kylmenevä sää pakottaa entistä enemmän järjestämään yhteistapahtumia verkossa. Poikkeusajoissa piilee mahdollisuus rakentaa uusia käytänteitä ja luoda toimivia tapoja uudenlaiselle yhteisöllisyydelle. Yliopisto on mielellään mukana rakentamassa tulevaisuuden yhteisöllisyyttä – onhan yhteisöllisyys yksi arvoistamme.
Normaalitilanteessa juhlistaisimme ylioppilaskunnan vuosijuhlaa Vanhalla ylioppilastalolla, jonka avajaisista tulee tänään kuluneeksi 150 vuotta. Vanha on itsessään hieno symboli yhteistyölle ja yhteisöllisyydelle, sillä talo rakennettiin pitkälti rahankeräysten ja lahjoitusten turvin.
Onneksi yliopisto on oppineiden yhteisönä nopea sopeutumaan ja etsimään uusia toimivia käytäntöjä kohdatessaan ongelmia. Yhteistyöllä yliopisto on selvinnyt poikkeusajoista aiemminkin. Yhteistyöllä rakennamme tulevaisuudessakin uuden normaalin, mitä ikinä se tulekaan olemaan. Jatkossakin on tärkeää muistaa sitouttaa opiskelijat osaksi yliopistoyhteisöä.
Opiskelijoissa on voimavara, joka takaa yliopiston jatkuvuuden.
Te tulette pelastamaan maailman!
Poikkeusoloista huolimatta toivotan ylioppilaskunnalle onnea sen juhlistaessa 152-vuotista taivaltaan!