”Olemme jälleen palanneet tänne koiran vatsaonteloon”

Tulevien eläinlääkärien anatomiantunnit hoituivat hyvin myös virtuaalivälinein, mutta perinteisiä opetuskohtaamisia ja kaikkein aistien käyttöön saamista on silti ikävä, yliopistonlehtori Mikael Niku kirjoittaa.

”Olemme jälleen palanneet tänne koiran vatsaonteloon”, professorin rauhoittava bassoääni toteaa videolla. Ensimmäistä kertaa eläinlääkiksen historiassa vedämme leikkelyharjoituksia etänä. Kerralla purkittamamme katkelma on klassikkoainesta.

Koronakevään etäoppijoiden onneksi emme päätyneet tosipaikkaan kylmiltämme vaan yliopiston digiloikkahankkeissa verrytelleinä. Suoratoistetut luennot pitivät opiskelijat rytmissä: on ollut edes yhteinen aika, vaikka paikka puuttuu. Pienryhmät työskentelivät Zoomissa jopa vuorovaikutteisemmin kuin naamatusten. Kudosopin harjoitukset luonnistuivat Meilahdessa kehitetyn virtuaalimikroskoopin äärellä sujuvammin kuin perinteisiin okulaareihin tirkistellen.

Kun valvoin tenttiä videoyhteydessä, luin lähietäisyydeltä kuvatuista ilmeistä, mikä kysymys on kiperin. Jonkun kumppani antoi rohkaisuksi suukon poskelle. Vastaukset sähköinen tentti tarkasti puolestani.

Parhaat onnistumiset otamme mukaan pandemian jälkeiseen yliopistoon. Kaipaan aikaa, jolloin pääsemme jälleen toimimaan fyysisinä olentoina. Etäluennoijalle läppärin kamera on kovin ilmeetön kumppani. Arvailen, kuka valitsi avatarikseen pupun ja voittaako fysiologiavisan yksisarvinen vai pelkät aivot.

En tiedä, kuinka moni harjoitti kuopukseni strategista lähestymistapaa oppimiseen: herätyskello soimaan opetuksen alkaessa, klikkaus läsnäolon merkiksi ja takaisin punkkaan. Eikä eläinlääkäreitä vielä kouluteta virtuaalilemmikkejä varten, joten aitoa näppituntumaa on ennen pitkää päästävä harjoittelemaan.

Vappuna minun tuli surku fukseja, jotka viettivät ensimmäistä yliopistokevättään turvavälein. Meillä vappuaatto alkaa perinteisesti kalojen, lintujen ja matelijoiden dissektioharjoituksin. Nyt edesmenneet eläimet saivat levätä rauhassa. Videotallenteista puuttuu monta aistia, mikä harmittaa opiskelijoita.

Etäopetuksessa on silti sekin hyvä puoli, että tällä kertaa ketään ei purrut kuollut boa sormeen.

Kirjoittaja opettaa vertailevaa anatomiaa ja fysiologiaa eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa Helsingin yliopistossa.

Kolumni on julkaistu Yliopisto-lehdessä 5/2020.