Kandin ja maisterin paperit eri tiedekunnista?

Mikä sinusta tulee isona? Yliopisto viilaa opetustaan siihen suuntaan, että lukioikäisen ei tarvitsisi heti valita oppialaansa kovin tarkasti.

Kandidaatin tutkintoa ei Suomessa oteta kovin vakavasti. Ei vaikka yleiseurooppalainen, kolmiportainen kandi-, maisteri- ja tohtoritutkintomalli on periaatteessa ollut käytössä jo vuosikymmenen — niin sanotuin Bolognan prosessin eli eurooppalaistutkintojen harmonisoimisen hengessä.

Helsingin yliopistossa on nyt käynnisteillä Isoksi pyöräksi nimetty uudistus, jonka myötä kolmesta portaasta tulisi nykyistä todellisempia. Tulevaisuudessa opiskelija voisi esimerkiksi lähteä työelämään kandiopintojen jälkeen ja palata myöhemmin suorittamaan maisteriopintoja.

Samalla tiedekunnan vaihto opintotasojen välillä helpottuisi.

Monenkirjavia kandi–maisteri-yhdistelmiä

Uudistuksella halutaan irti nykytilanteesta, jossa opiskelijaksi hakeva valikoi yksittäisten oppiaineiden ja hakukohteiden joukosta tarkasti mieleisensä. Suunta on kohti laajempia, jopa tiedekuntarajat ylittäviä kandiohjelmia.

Isoa pyörää luotsaava vararehtori Keijo Hämäläinen toivoo tulevaisuuden kandi- ja maisteriohjelmilta nimenomaan sitä, että ne luovat valmiuksia monenlaisiin kandi–maisteri-yhdistelmiin. Monien polkujen avaaminen on tulevaisuuden kandiohjelmalle kilpailuvaltti.

– Näin myös autetaan nopeaa siirtymistä lukiosta korkeakouluopintoihin ilman välivuosia, kun nuoren opiskelijan ei tarvitse kiinnittää tulevaa uraansa liian tiiviisti.

Yksilöidyt kandi–maisteri-yhdistelmät saattavat Hämäläisen mukaan olla yksi ratkaisu muuttuviin työtehtäviin. Samalla ne takaisivat kilpailukykyisen tutkinnon työmarkkinoilla.

Hankkeen konkreettiset toimenpiteet ja aikataulut selkiytyvät kuluvan syksyn aikana, ja tavoite on saada uudet tutkinto-ohjelmat voimaan syksystä 2017 alkaen.

Teologeille jo tuttu juttu

Teologisessa tiedekunnassa kandiopiskelijoilla on jo nyt yhteiset perusopinnot eikä omaa pääainetta tarvitse tietää opiskelemaan pyrkiessä. Opiskelijat ovat tyytyväisiä yhteisiin opintoihin, Teologian Ylioppilaiden Tiedekuntayhdistyksen opintovastaava Iida Glumoffin sanoo.

– Opiskelijat tunnistavat, että kaikki viisi pääainetta ovat tärkeitä teologian osa-alueita. Tosin siinä vaiheessa, kun oma pääaine löytyy, saattaa mielenkiinto muita kohtaan lopahtaa.

Gradua aloittelevan Glumoffin pääaine on Uuden testamentin eksegetiikka, vaikka hän alussa ajatteli suuntautua aivan toisin.

– Hakuvaiheessa ajattelin, etten ainakaan ota pääaineekseni eksegetiikkaa, kun pitää lukea kieliä. Mutta kun aloitin kielten opinnot, ennakkokäsitykseni muuttuivat.