”Susta tulee siis kokki?”, tämän kysymyksen elintarviketieteitä Helsingin yliopistossa neljättä vuotta opiskeleva Faisa Nieminen, 24, on kuullut monta kertaa. Kokkaustaitoja elintarviketieteiden kandiohjelmassa ei kuitenkaan harjoitella.
– Oikeasti opintomme ovat hirveän monipuoliset. Tarkastelemme ruokaa lähes kaikista mahdollisista näkökulmista. Paneudumme elintarvikkeisiin esimerkiksi kemian, fysiikan, mikrobiologian, teknologian, ravitsemustieteen ja lainsäädännön kautta, Nieminen kertoo.
Niemisen opiskelutoveri, kolmatta vuotta opiskeleva Kiia Heinonen, 26, puolestaan tähdentää, miten elintarviketiede etsii ratkaisuja ihmiskunnan suuriin kohtalonkysymyksiin. Se, mitä lautasellamme on nyt ja tulevaisuudessa, vaikuttaa osaltaan esimerkiksi ilmastonmuutokseen ja ruuan riittävyyteen globaalisti.
Heinonen myöntää, ettei itsekään aluksi ymmärtänyt, miten monipuolinen kokonaisuus elintarviketieteet on.
– Odotin opintojen sisältävän lähinnä kemiaa ja mikrobiologiaa. Sittemmin esimerkiksi teknologian ja elintarvikkeiden välisen yhteyden ymmärtäminen on ollut silmiä avaava kokemus. Pakkausteknologian avulla voi vaikkapa parantaa ruuan säilyvyyttä ja vähentää sitä kautta hävikkiä, hän kuvailee.
Teoria ja käytäntö lyövät kättä
Sekä Heinonen että Nieminen päätyivät hakemaan elintarviketieteiden kandiohjelmaan tutkittuaan erilaisia koulutusaloja esittelevää Opintopolku.fi-verkkosivua.
– Etsin alaa, jossa olisi sekä kemiaa että biologiaa ja vielä jotain muutakin. Olin molemmista oppiaineista kiinnostunut jo lukiossa, mutta en halunnut keskittyä vain yhteen. Elintarviketieteiden kuvailu vastasi odotuksiani, Faisa Nieminen sanoo.
Kiia Heinosen tie Helsingin yliopiston Viikin kampukselle oli hieman mutkikkaampi. Aluksi hän haaveili hammaslääketieteellisen opinnoista, mutta pääsykoepisteet eivät riittäneet. Heinonen opiskeli kuitenkin hammashoitajaksi.
– Sitä työtä tehdessä aloin pohtia ravitsemusta. Huomasin, miten ruokavaliomme vaikuttaa hampaisiin. Kiinnostuin siitä, mitä ihmiset syövät, ja halusin paneutua aiheeseen syvällisemmin.
Molemmat opiskelijat vakuuttavat, että opintojen edetessä elintarviketieteet tuntuu aina vain vahvemmin omalta alalta.
Parasta opinnoissa on kummankin mukaan ollut teorian ja käytännön sovittaminen yhteen laboratoriossa työskennellessä. Heinonen kertoo päässeensä jo ensimmäisenä opiskeluvuonna erottamaan neilikasta öljyä ja mittaamaan viinirypäleen kuidun määrää.
– Laboratoriossa saamme tehdä ihan samoja asioita, joita saatamme tehdä valmistuttuamme työelämässä, Nieminen summaa.
Viikin kampus kuin pieni kylä
Faisa Nieminen muutti opintojen perässä Turusta Helsinkiin. Kiia Heinonen taas on kotoisin Hämeenkyröstä Pirkanmaalta.
– Etukäteen ajattelin, etten pitäisi Helsingistä melun ja tungoksen vuoksi. Mieleni kuitenkin muuttui aika nopeasti, kun muutin aivan Viikin kampuksen tuntumaan. Täällä on hirveän rauhallista ja vihreää. Lenkin varrella voi pysähtyä ihastelemaan yliopiston koetilan pelloilla laiduntavia lehmiä. Kulkuyhteydet keskustaan ovat kuitenkin hyvät. Tämä on kuin asuisi maalla kaupungissa, Nieminen selittää.
Myös Heinonen kiittelee Helsingin vehmautta ja naurahtaa, ettei enää muuttaisi Helsinkiä pienempään kaupunkiin.
Viikin kampusta kaksikko kuvailee kyläksi, jossa lähes kaikki tuntevat toisensa. Käsi nousee tervehdykseen tämän tästä, kun vastaan tulee opiskelijakollega tai tuttu opettaja.
– Kuvittelin, että viettäisin aikaa vain samassa koulutusohjelmassa opiskelevien kanssa, mutta täällä ovat käyneet tutuiksi myös metsätieteilijät, maataloustieteilijät ja mikrobiologit, Nieminen kertoo.
Sekä Heinonen että Nieminen ovat tutustuneet muiden alojen opiskelijoihin etenkin ainejärjestötoiminnan ja muun opiskelijaelämän kautta. Molemmat ovat aktiivisesti mukana elintarviketieteen opiskelijoiden ainejärjestö Lipidi ry:n toiminnassa. Heinonen on yhdistyksen tiedottaja ja Nieminen varapuheenjohtaja.
Yhdistystoiminnassa on konkretisoitunut, miten opiskelijat voivat itse vaikuttaa yliopistoyhteisössä. Lipidi on järjestänyt yliopistolla muun muassa ruuanhävikkiviikkoja ja valvonut opiskelijoiden etua. Ennen muuta yhdistystoiminta on opettanut kokouskäytäntöjä ja kehittänyt ryhmätyötaitoja.
– Tärkeintähän opiskelijatoiminnassa on se, että se on kivaa ja saa paljon uusia kavereita. Siinä sivussa syntyy verkostoja. Osa nykyisistä opiskelijakollegoista on myös tulevia työkavereita. Yliopistolta voisi myös löytyä hyvä porukka uuden innovaation luomiseen ja start up -yrityksen perustamiseen, Heinonen tuumaa.
Alan työllisyystilanne on hyvä
Elintarviketieteiden kandiohjelmasta voi jatkaa monenlaisiin maisteriopintoihin. Faisa Nieminen valitsi itse elintarviketieteet ja pääaineekseen elintarvikekemian. Yksi Niemisen kanssa opinnot samaan aikaan aloittaneista kollegoista haki esimerkiksi liikuntalääketieteiden maisteriohjelmaan ja toinen liiketoiminnan opintoihin.
– Suuntautumisvaihtoehtoja on monia ja työelämässä erilaisia urapolkuja on vielä enemmän, Nieminen summaa.
Elintarviketieteitä opiskelleet voivat työllistyä esimerkiksi elintarviketeollisuuteen tuotekehitykseen tai laadunvalvontaan, tulliin tuonnin ja viennin tarkkailuun, Ruokavirastoon, ravitsemusasiantuntijoiksi, tutkijoiksi tai vaikkapa yrittäjiksi.
Valmistuneiden työllisyys on hyvä. Valtaosa löytää töitä omalta alaltaan.
Nieminen ja Heinonen ovat molemmat työskennelleet elintarvikealalla jo opintojen aikana. Nieminen on ahertanut liha-alan yrityksessä tuotannossa annostelussa, linjanhoitajana ja pakkaamossa. Heinonen puolestaan on pakannut salaatteja ja tarjonnut konsulttipalveluja oman kevytyrityksensä kautta. Juuri nyt hän avustaa uuden ravintolan avaamisessa.
Kaksikko uskoo, että työkokemuksesta ja tuotantoketjun tuntemisesta on hyötyä työelämässä valmistumisen jälkeenkin.
Maisterivaiheen opinnot juuri aloittanut Nieminen aikoo valmistuttuaan hakeutua töihin elintarviketuotantoon laadunvalvontaan tai tuotekehitykseen. Molemmissa pääsisi työskentelemään laboratoriossa. Myös oman yrityksen perustaminen kiehtoo häntä.
Heinonen taas on kiinnostunut elintarvikkeiden aistinvaraisesta tutkimuksesta ja uusien makumaailmojen luomisesta.
– Työni voisi liittyä suomalaisen ruuan vientiin kansainvälisille markkinoille. Siinä yhdistyisi rakkaus suomalaiseen ruokaan sekä asiakas- ja kehittelytyö.
Kenelle sopii?
Elintarviketieteiden kandiohjelma sopii kaksikon mielestä kaikille, joita kiinnostaa ruoka pintaa syvemmältä.
– Miten ruoka tulee pöytään. Mikä on ruuan alkuperä ja mitä tapahtuu matkalla pellolta lautaselle? Jos nämä kysymykset kiinnostavat, niin tämä on oikea paikka, Heinonen tiivistää.
Hän huomauttaa, että elintarviketieteilijöiden asiantuntemusta tarvitaan aina. On maailmantilanne mikä tahansa, aina pitää syödä.
– Lisäksi tämä on ala, jolla tapahtuu nyt ja tulevaisuudessa valtavan paljon. Jatkuvasti ilmestyy uusia innovaatioita. On nyhtökauraa, Härtelöä ja uudenlaisia ekologisia pakkauksia, Heinonen päättää.
Tutustu tarkemmin elintarviketieteiden kandiohjelmaan
Lue lisää Helsingin yliopiston tarjoamista opiskelumahdollisuuksista ja hakemisesta yliopistoon