Digitaalisen opetuksen asiantuntija: ”Jos opettajat eivät kehitä verkko-opetusta, koulutus muuttuu pikaruoaksi”

Opiskelijan kuuluu saada palautetta paljon ja nopeasti, uskoo digitaalista opetusta kehittävä yliopistonlehtori Joseph Flanagan.

Verkkokurssit, etäopiskelu ja YouTuben opetusvideot; digitaaliset opiskelumahdollisuudet lisääntyvät vauhdilla. Uudet opiskelu- ja opetustavat mahdollistavat yliopisto-opiskelun entistä laajemmille joukoille.

– Jotta digitaalisista opetusmenetelmistä ja verkossa pidetyistä kursseista tulee tasokkaita, opetuksen ammattilaisten pitää olla mukana kehittämässä niitä, sanoo yliopistonlehtori Joseph Flanagan.

Hän opettaa Helsingin yliopistolla englannin kielioppia, puhumista sekä kielitiedettä.

Flanagan on Helsingin yliopiston huippuopettajien verkoston Opettajien akatemian jäsen, ja lisäksi hän on mukana kehittämässä digitaalista opetusta.

Flanagan päätti viisi vuotta sitten, että hän haluaa oppia koodaamaan ja hyödyntää opetustaitojaan, jotta verkon kautta voisi jossain vaiheessa saada samat taidot ja yhtä laadukkaasti kuin oppitunneiltakin. Nyt hän vetää muun muassa koodauskieli Pythonia hyödyntävää kurssia tekstianalyysistä. Kurssilla opiskelijat tarkastelevat digitaalisia tekstejä kuten blogikirjoituksia ja tweettejä ja tutkivat koodauksen avulla esimerkiksi vihapuhetta.

Opiskelijoiden on saatava jatkuvasti palautetta

Flanagan on opettanut Helsingin yliopistossa vuodesta 2002. Hän on myös tutkinut opettamista ja oppimista.

– Vaikka ajattelet olevasi hyvä opettaja, saatat hyvinkin olla väärässä. Opettamistaitoja ei mittaa se, pitävätkö opiskelijat sinusta, vaan se, mitä he saavat opetuksestasi. 

Ihannetilanteessa opiskelijat kerryttävät opiskelemalla taitoja, joita he voivat hyödyntää myöhemmin.    

– Kun opetan, en mieti, mitä opiskelijoiden pitäisi tietää, vaan mitä heidän tulisi osata. Keskityn tekemiseen tietämisen sijaan.

Flanagan miettii kurssiensa tehtävät niin, että niitä tekemällä saa hyödyllisiä taitoja, kuten kyvyn analysoida tekstiä ja havaita siitä rakenteita, jotka osoittavat, miten jokin asia, vaikkapa poliittinen argumentti, rakentuu.

Taidon oppiakseen opiskelijoiden on saatava paljon palautetta. Joskus jo viikon viive voi olla liian pitkä.

– Jos opastus ei tule ajoissa, opiskelija saattaa tehdä monta tehtävää väärin. Selvittyään kurssin työurakasta häntä ei ehkä enää huvita ottaa palautetta vastaan.

Siksi Flanagan suunnittelee kurssitehtävät niin, että opiskelijat tietävät heti ja tietävät, milloin he tekevät oikein ja milloin väärin.

Opetuksen tulevaisuus on digitaalinen

Flanagan on viime vuodet kehittänyt digitaalista opetusta ja kehitellyt kursseilleen verkkoon sopivia osioita. Hän on myös auttanut kollegoitaan digitalisoimaan omaa opetustaan.

– Pelkään, että jos opettajat eivät ole mukana kehittämässä verkko-opetusta, koulutus muuttuu McDonalds-tyyliseksi. Kaikille tarjotaan samaa ja mahdollisimman nopeasti.

Silloin erot oppimisessa jäävät huomaamatta. Kun opettaja ei tarkista vastauksia, esimerkiksi väärät perustelut tai päättelyketjut voivat mennä läpi, jos vastaus on oikein.

– Koodatussa ohjelmassakin pitäisi jatkuvasti tarkistaa, miten opiskelija päätyy johonkin vastaukseen. Vastausten ja päättelyketjujen perusteella pitäisi voida yksilöllisesti arvioida, mitä taitoja opiskelijan täytyy vielä kehittää.

Flanaganin mielessä tulevaisuuden opetusohjelmat valikoivat käyttäjilleen uusia tehtäviä edellisten perusteella. Ne osaavat tarkistaa, miten opiskelija aihetta lähestyy ja personoida harjoituksia sen mukaan.

Tulevaisuuden opinahjoissa tunteja eivät suunnittele vain opettajat, vaan mukana on kokonainen tiimi: koodaajat kehittävät järjestelmän, suunnittelija miettii ulkonäköä ja käytettävyyttä ja opettaja katsoo kurssia pedagogiikan ja sisällön näkökulmasta.

– Kun käyttöjärjestelmät kehittää niihin erikoistunut ihminen, lopputulos tyydyttää opiskelijoiden tarpeet paremmin kuin opettajien omatekemät ratkaisut.

Varsinkin nuoret opiskelijat ovat taitavia ja tottuneita teknologian käyttäjiä, joten heidän vaatimustasonsakin on korkea.

“Vaikeinta on asettua opiskelijan asemaan”

Vaikka maailma muuttuu, jotkin säännöt pätevät opiskelijoihin vuodesta toiseen.

– Kehitän opetustani yrittämällä samastua opiskelijoihin ja heidän tilanteeseensa, Flanagan sanoo.

Hän miettii tunteja suunnitellessaan, mitkä menetelmät auttaisivat häntä itseään oppimaan. Erityisesti hän muistelee tilanteita, jolloin on itse joutunut opettelemaan jotain uutta tai vaikeaa.

– Opettaja on jo hyvä omalla alallaan, joten hän ei joudu opiskelemaan sitä. Koska näin on, hänellä ei ole kokemuksia siitä, miten juuri nyt käytössä olevat menetelmät oikeasti toimivat ja auttavat opittavien asioiden pureskelemisessa.

Menetelmät valikoituvat usein huonoimpien opiskelijoiden mukaan, mutta tunneilla kannattaisi Flanaganin mielestä auttaa myös taitavia opiskelijoita. Hekin kaipaavat erityishuomiota yltääkseen parhaimpaansa.

– Suomen koulujärjestelmä tekee hyvää työtä saattaessaan kaikki tietylle tasolle. Välillä kuitenkin ajatellaan, että parhaat opiskelijat pärjäävät kyllä ja pitävät huolen itsestään. Silloin he eivät välttämättä yllä omaan parhaaseensa.

Kun opetusta voi yksilöidä, sekä lahjakkaimmat että heikoimmat saavat itselleen sopivia tehtäviä.