Biotalous on tulevaisuuden ala

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan alumni Maria Pohjala työskentelee Maaseudun Tulevaisuuden EU-kirjeenvaihtajana. Pohjala valmistui vuonna 2015 pääaineenaan metsien ekologia ja käyttö. Kuinka metsätieteilijä päätyi selvittämään EU-lainsäädännön koukeroita Brysseliin?

Työskentelen Suomen toisiksi luetuimman sanomalehden Maaseudun Tulevaisuuden EU-kirjeenvaihtajana. Raportoin kaikista lukijoille tärkeistä aihepiireistä. Valtaosa aiheista, joista kirjoitan, liittyy EU-lainsäädäntöön. Lainsäädäntöä valmistellaan Euroopan komissiossa, parlamentissa ja neuvostossa, joiden toiminnan seuraaminen kuuluukin ydintyöhöni. Tärkeisiin ja jatkuvasti seurattaviin teemoihin kuuluvat maa- ja metsätalous, maaseutu, ilmasto- ja ympäristö ja toki myös muut päivänpolttavat poliittiset aiheet. Taustalla on aina hyvä pitää mielessä kysymys: mitä tästä seuraa Suomelle?

Mitä opiskelit maatalous-tieteellisessä tiedekunnassa ja miksi valitsit alan?

Opiskelin maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa metsien hoitoa ja käyttöä. Kandiopinnot vierähtivät metsänhoidon ja geoinformatiikan opintojen parissa, kunnes maisterivaiheessa minulla heräsi kiinnostus ilmasto- energia- ja kestävyysasioita kohtaan. Niitä opiskelinkin viimeisinä opiskeluvuosinani sekä Helsingissä että vaihtovuotenani Berliinissä. Maisterivaiheen teemojen pohjalta kirjoittelin myös graduni.

Valitsin tiedekunnan puhtaasti mielenkiintoisten opintosuuntausten takia. Olen ollut aina kiinnostunut luonnosta ja ympäristöstä, ja ajattelin, että maatalous-metsätieteellisessä voisin opiskella näitä teemoja laaja-alaisesti ja käytännönläheisesti. Oikeassa olin. Sain perehtyä muun muassa luonnonvarojen talouteen, ekologiaan, kestävään käyttöön ja niiden kartoitukseen. Opinnoissa rinnalla kulki koko ajan esimerkkinä kotimaamme hienot metsävarannot, joissa riittää opiskeltavaa ja valmistuneille myös työnsarkaa.

Millainen on ollut polkusi yliopiston jälkeen? Mitä teit heti valmistumisesi jälkeen?

Valmistumisen jälkeen menin töihin MTK:lle vuorotteluvapaan sijaiseksi. Hain sitä ennen vauhtia edunvalvontamaailmaan Energiateollisuus ry:ltä, jossa olin projektityöntekijä kesän ajan.
Molemmat kokemukset opettivat vastavalmistuneelle tärkeitä taitoja: vastuun ottamista, raportointia, projektinhallintaa, esiintymistaitoja ja itsenäistä työskentelyä. Parasta kuitenkin oli, että molemmissa työpaikoissa pääsin näkemään, mistä juuri nyt alalla puhutaan.

Millaista EU-kirjeenvaihtajan työ on?

Työni on erittäin vaihtelevaa ja työpäiviini kuuluu paljon muutakin kuin kirjoittamista – vaikka myös se on toki olennainen osa toimittajan työtä. Tapaan ihmisiä, hankin tietoa ja käyn tapahtumissa, jotta pysyn kartalla, missä lainsäädäntöprosesseissa mennään ja pystyn kirjoittamaan aiheista asiantuntevasti. Kirjoitan uutisia kolme kertaa viikossa ilmestyvään sanomalehteen sekä verkkoon. On hienoa päästä perehtymään asioihin kunnolla ja kasvattaa samalla omaa asiantuntijuutta.

Työssäni yhdistyy sopivasti itsenäistä työskentelyä ja sosiaalisia verkostoja. Nautin verkostoitumisesta, ja hyvät kontaktit ovat kultaakin kalliimpia, mutta välillä tekee hyvää myös haudutella suurta EU:n informaatiotulvaa omassa rauhassa. Aihepiirit eivät lopu Brysselissä kesken, mikä on opettanut priorisoimaan. Jo opinnoista tuttu ”deadline”-käsite on aina läsnä, mikä tekee työstä sähäkkää ja pitää hyvin otteessaan.

Nautin siitä, että työssä on yhdistelmä luovuutta ja faktoja. Vaikka aina mennään faktat edellä, saan itse päättää, mitä asioita nostan jutuissa kärkeen.

Suomalaisia medioita on Brysselissä karsittu viime vuosina rutkasti, mikä on harmillista. On tärkeää, että suomalaiset tietävät, mitä EU tekee ja miten suuri merkitys sillä on Suomen kaltaiselle pienelle maalle. Myönnettäköön, etteivät aihepiirit ole aina helpoimmasta päästä, mutta tässä piilee haaste itselleni: miten vaikeita lainsäädännön koukeroita voisi tuoda uutisoinnissa lähelle tavallista kansalaista? EU:ssa päätetään kuitenkin asioista, jotka vaikuttavat meihin kaikkiin. Niistä siis olisi mielestäni syytä olla kiinnostunut. Yksi tärkeä tehtäväni onkin olla viemässä viestiä Suomen suuntaan siitä, miten EU toimii ja mihin kaikkeen unionin lainsäädännön lonkerot ulottuvat.

Mikä on tärkein mukaan ottamasi oppi maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta?

Gradun teko antoi minulle paljon. Siinä yhdistyivät pitkäjänteisyys sekä kriittinen lähteiden tarkastelu ja niiden analysointi. Gradun esittäminen useaan kertaan eri tapahtumissa toi kokemusta kertoa omasta tutkimuksesta suurelle yleisölle.

Olen tyytyväinen myös siihen, että opiskelin niin monipuolisesti eri aihepiirejä ja otin paljon erilaisia kielikursseja. Jos en tietäisi alani asioista opintojen kautta, työ olisi huomattavasti haastavampaa.

Varsinkin maisteriopinnoissa meillä painotettiin ryhmätöiden merkitystä. Myös niistä ammensin työelämään tärkeitä taitoja: vastuiden jakamista, aikatauluttamista, lähteiden penkomista ja yhdessä ideointia.

Toisen tärkeän opin olen saanut luottamustehtävistä ylipistossa. Metsäylioppilaiden hallituksen emäntänä opin tekemään jouhevaa yhteistyötä opiskelijoiden kanssa yli kampusrajojen ja järjestämämme tapahtumat opettivat paljon käytännön asioiden hoidosta.

Vaihtopinnoista tärkeimmäksi opiksi nostan kielitaidon. Opiskelin saksaksi ja englanniksi, ja pystyn käyttämään molempia kieliä ujostelematta nykyisessä työssäni. Kielitaito auttaa pääsemään sisään kansainvälisiin piireihin. Berliinissä kaikki tentit olivat suullisia, mikä oli kirjallisiin kokeisiin tottuneelle opiskelijalle alussa melkoinen haaste. Epämukavuusalueella sitä kuitenkin kehittyy kaikista parhaiten, mikä pätee myös tässä tapauksessa. Nyt suulliset esitelmät vieraalla kielellä eivät jännitä enää samalla tavalla.

Kuinka opintosi ja yliopistossa muodostuneet verkostot ovat tukeneet uraasi?

Opiskeluista olen saanut paljon tärkeitä eväitä työelämän poluille. Yliopiston harjoitteluissa pääsin tutustumaan käytännön työelämään ja pystyin samalla kokeilemaan, millaisia töitä metsänhoitajalle onkaan työmarkkinoilla tarjota. Tein kaksi erilaista harjoittelua, joista toisessa olin tutustumassa puuhankintatoimiston arkeen ja toisessa edunvalvontamaailmaan. Molemmissa harjoitteluissa luentojen oppeja pääsi yhdistämään konkretiaan ja samalla haistelemaan, mikä voisi olla oma juttu tulevaisuudessa.

Yliopistolta, harjoitteluista ja kesätöistä löysin tärkeitä kontakteja ja mentoreja, joilta on saanut tarvittaessa sparrausta. Kontaktit ovat tärkeitä myös nykyisessä työssäni: usein mielessä on joku henkilö, joka osaa tarvittaessa avata minulle jotain tiettyä aihepiiriä. Koskaan ei voi olla tarpeeksi kontakteja työelämää ajatellen.

 Ne kaikista parhaat kontaktit työelämää ajatellen jäivät kuitenkin matkaan luentosalista ja opiskelijabileistä – eli omat opiskelukaverit. Opiskeluystävien kanssa keskustelemalla saa vertaistukea ja pääsee sivusilmällä näkemään, millaista työnteko on eri organisaatioissa.

Varsinkin metsäpiirit ovat suhteellisen pienet ja on ollut upeaa huomata, miten ihmiset ovat työllistyneet verkostojensa kautta.

Opinnot antoivat hyvän pohjan lähteä kokeilemaan siipiä työelämään. Ilman hyvää koulutusta moni hyödyllinen taito olisi jäänyt kartuttamatta. Yhtenä tärkeimmistä taidoista, johon yliopisto kouli, on rohkea asioihin tarttuminen ja ennakkoluuloton asenne: kyllä kaikesta työstä ­- oli kyse sitten gradusta tai ulkomaan työkomennuksesta - selviää kun on tarpeeksi motivaatiota ja halua oppia uutta.

Yliopisto antoi eväitä tarkastella asioita monesta eri kulmasta ja laaja-alaisesti. Opintojen aikana tuli selväksi, että asiat harvoin ovat mustavalkoisia, ja siksi lähdekritiikki sekä asioiden argumentointi monelta eri kantilta on erinomainen taito työelämää varten.

Paras opiskelumuistosi?

Parhaat opiskelumuistoni ovat kertyneet kolmelta kenttäkurssilta Hyytiälästä sekä yhdeltä Lapin opiskeluviikolta. Tiivis leirielämä ystävien kanssa yhdistettynä metsäasioiden pänttäämiseen kentällä – en keksi mitään hauskempaa! Tämän lisäksi muistelen lämmöllä sekä vuosikurssini että metsäylioppilaiden hallituksen luottamustehtäviä, joiden kautta solmin elämänmittaisia ystävyyssuhteita.

Miksi maailma tarvitsee metsätieteilijöitä?

Ilmastonmuutos haastaa kaikkia aloja - myös metsäalaa - uudistumaan ja muuttumaan. Vanhat tavat ja tottumukset luonnonvarojen käytölle täytyy kyseenalaistaa ja kunnianhimon tasoa pitää hilata ylöspäin. Jotta pystymme myös jatkossa käyttämään hienoa suomalaista raaka-ainettamme eli metsää, ala tarvitsee tekijöitä. Metsäalalla saa olla vaikuttamassa aina metsänhoidon menetelmistä tulevien metsäpohjaisten innovaatioiden syntymiseen, joilla korvataan muovia ja siten torjutaan ilmastonmuutosta. Metsäala – ja nykytermein sanottuna biotalous – on tulevaisuuden ala.

 

Lue lisää aiheesta: Opetus ja opiskelu yliopistossa