Ne isot erot

PÄÄJUTTU (5/14) | Terveyserot ovat tuloeroja epäsuositumpia. Yksikään poliitikko ei puhu niiden puolesta, Tuloerot ovat Suomessa suhteellisen pienet, terveyserot suuret.

Sosioekonomiset terveyserot kertovat, kuinka paljon taloudellinen asema, koulutus ja ammattiasema ennustavat ihmisen terveyttä. Terveyserot eivät koske allergiaa eivätkä flunssaa, vaan vakavia sairauksia ja kuolleisuutta.

Terveyseroja koskevasta konsensuksesta kertoo sekin, että ne ovat yltäneet hallitusohjelmiin. Kataisen hallituksen ohjelmassa luki yksinkertaisesti: Hallitus kaventaa tulo-, hyvinvointi- ja terveyseroja.

Vanhasen toinen hallitus linjasi vuonna 2007: Terveyden edistämisen politiikkaohjelman tavoitteina ovat väestön terveydentilan parantuminen ja terveyserojen kaventuminen. Mutta kun ne eivät kavennu. Tuloerojen kaventumisesta on aika ajoin saatu otsikoita, terveyserojen kaventumisesta ei.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos koostaa tilastoja esimerkiksi elinajanodotteesta. Vuonna 1984 toimihenkilöiden ja työntekijäammateissa toimivien välillä ero 35-vuotiaan elinajanodotteessa oli miehillä 4,7 vuotta ja naisilla 2,2 vuotta.

Vastaava ero 20 vuotta myöhemmin on kasvanut miehillä 6,1 vuoteen ja naisilla 3,3 vuoteen, THL toteaa.

POHJOLAN KIPEÄ KOHTA | Terveyserot ovat Suomessa OECD-maiden huippua. Suomessa on pienemmät tuloerot mutta suuremmat terveyserot kuin esimerkiksi Espanjassa tai Italiassa.

Kun peruspalveluministeri Susanna Huovinen esitteli sote-uudistusta, hän kertoi hätkähtäneensä ministeriurallaan eniten juuri Suomen jyrkkiä terveyseroja.

Tämä on kipeä asia. Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen yliopistonlehtori Karri Silventoinen sanoo, etteivät terveyserot sovi suomalaisten käsitykseen hyvinvointi-Suomesta tai pohjoismaisesta tasa-arvosta.

— Olemme tottuneet ajattelemaan, että olemme täällä päin maailmaa tasa-arvoisia ja että meillä on hyvinvointivaltio ja terveydenhuolto. Sitten Pohjoismaissa onkin Länsi-Euroopan suurimmat sosioekonomiset terveyserot — ja Suomessa aivan erityisen suuret.

SYYLLISTÄ ETSIMÄSSÄ | Hyvinvointivaltio ei tietenkään ole syyllinen terveyseroihin, Silventoinen muistuttaa. Se ei vain ole saanut eroja aisoihin. Terveyserojen kaventaminen pitääkin aloittaa selvittämällä, mistä ne johtuvat.

Emme tarkkaan tiedä. Se on mysteeri. Sitä en suoraan sanoen tiedä. Näin tutkijat vastaavat, kun heiltä kysyy, miksi terveyserot ovat pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa ja erityisesti Suomessa niin suuret.

Julkisuudessa syylliseksi esitetään usein suomalaista terveydenhuoltoa. Toiset käyvät työterveydenhuollossa, toiset käyttävät julkisia palveluja, joista lama-aikoina aina leikataan.

Tutkijat eivät kuitenkaan usko, että terveydenhuollon järjestely selittäisi koko totuuden.

— Hoito alkaa usein vasta silloin, kun ihmiset jo potevat, toteaa Helsingin yliopiston Hjelt-instituutin johtaja, professori Ossi Rahkonen.

Suurempaa kannatusta selittäviksi tekijöiksi saavat alkoholi, tupakka, ruoka ja elämäntavat. Mutta niin kauan kun suurten terveyserojen syytä ei tiedetä varmasti, on vaikea keksiä oikeita toimenpiteitä kaventaa kuilua.

MAKKARA JA KALA | Karri Silventoinen arvelee, että köyhät syövät Pohjois-Euroopassa epäterveellisemmin kuin Etelä-Euroopassa.

— Perinteinen ruoka on Suomessa epäterveellisempää kuin muualla, esimerkiksi Japanissa, jossa kaikki syövät keskimäärin terveellisesti.

Suomalaiset ja ruotsalaiset köyhät syövät voita ja makkaraa, italialaiset ja espanjalaiset oliiviöljyä ja kasvisrisottoa, japanilaiset mereneläviä. Ruokateoriaa tukee se, että Pohjoismaissa kuollaan sydän- ja verisuonitauteihin selvästi useammin kuin Etelä-Euroopassa.

Kansanterveyttä yritetään parantaa myös terveyskampanjoilla. Tosin myös hyväosaiset törmäävät samoihin kampanjoihin, ja heidän on helpompi parantaa elämäntapojaan kuin muiden. Näin ollen terveydenedistämiskampanjat voivat jopa kasvattaa terveyseroja.

— Ylemmän keskiluokan ihmiset tekevät kampanjoita helposti itselleen. Ne eivät välttämättä pure alempiin sosioekonomisiin ryhmiin, Rahkonen tuumii.

ARJEN RYTMI | Terveyserojen synnystä yleensä on olemassa kahdenlaista ajattelua, Rahkonen kertoo. Toiset korostavat lähellä olevia syitä, kuten epäterveellistä ruokaa ja tupakointia. Toiset hakevat kauempana olevia, kuten työoloja, arkea, asumista.

Rahkonen edustaa jälkimmäistä koulukuntaa.

— Olin itse ketjupolttaja 35 vuotta. Minun oli helpompi lopettaa kuin monien muiden, sillä elämäni oli helpompaa, vakaampaa. Pystyin keskittymään lopettamiseen.

Joidenkin elämäntilanteessa energia ei riitä tupakoinnin lopettamiseen.

— Ei kolmen lapsen yksinhuoltaja jaksa miettiä, mitä hän syö. Energia menee siihen, että ehtii hakea lapsen tarhasta ja syöttää lapsen.

Yksinhuoltajan arkea on vaikea muuttaa. Lähellä oleviin syihin on helpompi puuttua. On voitu nostaa alkoholin hintaa ja kieltää tupakointi työpaikoilla.

RIKAS MIES, KÖYHÄ NAINEN | Alkoholin ja tupakan hinnan nostaminen on ollut perinteinen yritys kaventaa terveyseroja. Tupakasta ja alkoholista voidaan tehdä verotuksella niin kallista, ettei pienituloisilla ihmisillä ole niihin kovin usein varaa.

Suomalainen alkoholikulttuuri vaikuttaa kuolleisuuseroihin.

— Suomessa on hyväksyttävää olla kovassa kännissä, mikä lyhentää etenkin miesten ikää, Rahkonen sanoo.

Alkoholi lisää miesten ja naisten terveyseroja, jotka ovat osin suuremmat kuin sosioekonomiset terveyserot.

— Kun toimitusjohtajamies, koulutukseltaan diplomi-insinööri, kohtaa kaupassa ikätoverinsa, naiskassan, sosioekonominen ero näiden kahden välillä on valtava. Mutta kassarouvan odotettavissa oleva elinikä on kuitenkin korkeampi kuin miesjohtajan, Silventoinen kuvaa.

Huonosti koulutettu nainen on siis terveydentilansa osalta paremmassa asemassa kuin hyvin koulutettu mies. Eron syiksi on arveltu miesten yleistä huolettomuutta elämää kohtaan. Ravitsemukseen, stressiin ja alkoholikulttuuriin liittyvät seikat kumuloituvat ja tulevat miehillä esiin viisissä–kuusissakymmenissä. Mies saattaa kuolla ensimmäiseen sydänkohtaukseensa.

Sydän- ja verisuonitaudit puhkeavat naisilla keskimäärin myöhemmällä iällä kuin miehillä, mutta naisten sydäntautikuolemat ovat Suomessa yleisempiä kuin miesten.

RAASTETTA TÖISSÄ | Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2008 kansallisen terveyserojen kaventamisen toimintaohjelman 2008–2011. Monet sen listaamista keinoista ovat muuta kuin suoranaista terveyspolitiikkaa, esimerkiksi köyhyyden vähentäminen, asunnottomuuteen tarttuminen, pitkäaikaistyöttömien työllistäminen, nuorten tukitoimien turvaaminen.

Mutta on listalla terveyspolitiikkaakin, kuten työpaikkaruokailun laajentaminen.

— Työpaikkaruokailu merkitsee terveellisempää ruokaa kuin tavallisen baarin vaihtoehdot. Se kyllä kaventaa terveyseroja, Rahkonen arvioi.

Yksi toimintaohjelman ehdotus on alentaa kasvisten, marjojen ja hedelmien arvonlisäveroa. Karri Silventoinen suhtautuu ideaan epäillen.

— Tuskin hedelmät myisivät paljoakaan paremmin, vaikka ne olisivatkin nykyistä edullisempia. Ovathan kasvikset ja hedelmät nytkin halvempia kuin liha. Kyse taitaa olla pikemminkin tottumuksesta ja kulttuurista kuin rahasta.

MITÄ TUTKIJA TEKISI? | Jos tutkijoilla olisi rahaa ja valtaa kaventaa terveyseroja, mitä he tekisivät? Rahkonen torjuisi eriarvoisuutta.

— Vaikka Suomessa on pienet tuloerot, olisi tärkeää varmistaa, ettei maa eriarvoistuisi. Etteivät tuloerot tästä kasvaisi, etteivät koulut eriytyisi hyviin ja huonoihin.

Hän nostaa myös esiin työolot, tappavan raskaat duunit.

— Raskasta ruumiillista työtä tehdään edelleen paljon ja sitä pitäisi helpottaa, professori sanoo.

Silventoisella on konkreettinen idea: kouluruoka. Sen tulisi olla niin terveellistä ja niin hyvää, että lapset haluavat syödä sitä.

— Se vaikuttaisi lasten tulevaan tapaan syödä, erityisesti pienituloisten perheiden lasten tottumuksiin. Kieltäisin tuomasta koulualueelle karkkia ja limonadia.

Vanhemmat voisivat luottaa siihen, että lapset saavat kunnon aterian päivässä.

— Työpaikkaruokalassa lounas maksaa lähes kympin, mutta kasvavien lasten ruoka tehdään parilla eurolla.

Jos ihmisten vapaa-aika lisääntyy, niin ainakin osa suomalaisista harrastaa jatkossa enemmän liikuntaa, Rahkonen arvioi. Painonhallinta kiinnostaa.

— Ja on myös uutta nuorisoa, joka on ylpeä raittiudestaan ja savuttomuudestaan. Mutta edelleen on nuorisoryhmiä, jotka ovat ylpeitä siitä, että ryyppääminen ja polttaminen kuuluvat kuvaan.

Mutta heitä on vähemmän kuin aiemmilla vuosikymmenillä. Se on hyvä merkki. Jos ihminen ei tupakoi ennen 25. ikävuottaan, on tuiki harvinaista, että hän enää aloittaa.

Lue lisää aiheesta: Terveys