Mielenterveyspotilaan asuinkunnasta riippuu, millaista hoitoa on tarjolla — sote-uudistus olisi hyvä hetki korjata epätasa-arvoa

Terapian ja muun terveydenhuollon lisäksi mielenterveyspotilaat kaipaavat kohtuullisen kuormituksen työpaikkoja, psykiatrian erikoislääkäri Minna Sadeniemi sanoo.

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 9/2022. 

Sairastuneen asuinpaikka Suomessa vaikuttaa hänen kohteluunsa. Psykiatrian erikoislääkäri Minna Sadeniemi havaitsi väitöskirjassaan, että HUS-alueen sisällä perusterveydenhuollon psykiatrisen hoitohenkilökunnan määrässä saattoi olla jopa kymmenkertaisia eroja.

— Asuinkunta vaikuttaa siihen, miten nopeasti hoitoon pääsee ja millaista hoitoa saa, hän sanoo.

Mielenterveyspotilaan tie erikoislääkärille ja terapiaan kulkee perusterveyden- tai työterveyshuollon kautta. Hoitoon pääsyssä on isoja eroja: joissakin kunnissa hoitotarpeen arviointiin on päässyt ilman lähetettäkin. Osa kunnista on järjestänyt niin vahvat palvelut, että mielenterveyspuoli muistuttaa pienimuotoista psykiatrian poliklinikkaa.

— Erikoislääkäri käy säännöllisesti ja löytyy psykologi ja sairaanhoitajia.

Näin ei suinkaan ole kautta Suomen.

Kuluttava pyöritys                          

Vaikka hyvinvointialueet pystynevät järjestämään sosiaali- ja terveyspalvelut paremmin kuin kunnat, rakenteellisiin ongelmiin ei ole helppoja ratkaisuja.

Monet erikoislääkärit poistuvat pian eläkkeelle, virkoja jää jo nyt täyttämättä ja paikoitellen psykiatrista hoitoa pyörittävät erikoistuvat lääkärit, jotka vaihtuvat muutaman kuukauden välein.

— Tämä karuselli on potilaan näkökulmasta kuluttava. Syntyy turvattomuutta, koska ei ole pitkäaikaisia hoitosuhteita, Sadeniemi kuvaa.

Mielenterveyspotilaan vointi vaatii jatkuvaa seurantaa. Tähän tarvitaan paljon väkeä. Yhdellä psykiatrisella hoitajalla voi olla asiakkaanaan jopa 120 potilasta. Viikossa hän ennättää tavata heistä kenties 25.

— Tapaamiset ovat viiden viikon välein. Voi miettiä, kuinka tehokasta sellainen hoito on.

Työolot ovat ajaneet kuntien henkilökuntaa töihin yksityisille työnantajille.

Mikä sitouttaisi lääkäreitä ja hoitajia julkiselle sektorille? Ainakin kohtuullinen työkuormitus, toimivat tietojärjestelmät ja riittävä muu henkilökunta, mukaan lukien sihteerit.

— Ja ikkunallinen työhuone, Sadeniemi lisää.

Uudemmat terveysasemat on nimittäin usein suunniteltu avokonttoreiden malliin. Potilastapaamista varten varataan erillinen neuvotteluhuone, josta ei välttämättä näe ulos.

Hyvä arki auttaisi

Kela tukee työikäisten kuntoutusterapiakäyntejä. Tukea saa enintään kolme vuotta ja enintään 200 hoitokertaa. Terapia ei kuitenkaan korjaa kaikkia ongelmia, vaikka sitä onnistuisi saamaan.

Tavallinen, tasapainoinen arki voisi parantaa mielenterveysongelmista kärsivän elämänlaatua. Työelämää pitää muuttaa, Sadeniemi sanoo.

— On todella vähän sellaisia leppoisia tehtäviä, joissa voisi pysyä kiinni yhteiskunnassa ja käydä töissä ilman epäinhimillistä suoritusta.

Ylenmääräinen kuormitus ajaa ihmisiä sairauslomalle ja lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle, Sadeniemi toteaa.

Uupuneen paluu sairauslomalta vanhoihin tai uusiin tehtäviin voi olla mahdotonta, jos hän ounastelee, ettei enää jaksa kovatahtisessa työssä ja kireässä ilmapiirissä.

 

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin. 

Minna Sadeniemi
  • Lääketieteen tohtori, Helsingin yliopisto 2022.
  • Väitöskirja käsittelee eroavuuksia Etelä-Suomen mielenterveyspalveluiden henkilöstöresursseissa, kustannuksissa ja organisoitumisessa.
  • Työskentelee psykiatrina ja asiantuntijalääkärinä. Ohjaa erikoistuvia lääkäreitä.