Kehitysapujärjestelmä vaikuttaa toimivan itse oman kehityksensä esteenä. Meteorologian alalla tehtyjen hankkeiden perusteella näyttää siltä, ettei löydy toimijaa, jolla olisi valtaa ja motiivia muuttaa apujärjestelmää. Hierarkkinen perusasetelma avunantajien ja avunsaajien välillä pysyy siten muuttumattomana ja heikentää samalla avun vaikuttavuutta, ilmenee Helsingin yliopistossa tarkastettavasta väitöstutkimuksesta.

Avunantajien tulisi luovuttaa valtaa avunsaajamaille, jotta kehitysyhteistyöhankkeissa saavutettaisiin kestäviä tuloksia. Tämä merkitsisi osittain myös vastuusta luopumista. Väitöstutkimuksessa on selvitetty suomalaisten meteorologian alalla tehtyjen kehitysyhteistyöhankkeiden vaiheita ja sisältöä niiden alusta asti, vuodesta 1968 vuoteen 2015. Vaikka Suomi on globaalilla mittapuulla pieni avunantajamaa, meteorologian alan hankkeissa se on kärkimaita.

Tutkimuksen mukaan ministeriö ei osallistu aktiivisesti hankkeiden käytännön toteutukseen, vaan meteorologian asiantuntijat voivat ohjata projekteja haluamaansa suuntaan. Vaikka poliittiset tavoitteet ovat nykyisin isossa roolissa projektidokumenteissa, on viitteitä siitä, että ne jäävät monesti pinnallisiksi, ja yhteistyö sektorilla on keskittynyt enemmän teknologiaan kuin meteorologian tärkeisiin yhteiskunnallisiin ulottuvuuksiin.

Hankkeisiin liittyvät poliittiset haasteet koetaan hankalina ja monet meteorologian asiantuntijoista ovatkin omaksuneet ei-poliittisen lähestymistavan, joka heikentää projektien yhteyttä kehitystavoitteisiin ja paikalliseen yhteiskuntaan.

– Yksityisen sektorin asiantuntijoiden pitää toimia aktiivisessa yhteistyössä poliitikkojen kanssa, koska heillä on päätäntävaltaa laitehankintojen suhteen kehitysyhteistyöhankkeiden ulkopuolella. Yksityisellä sektorilla hyvien yhteistyösuhteiden luominen on keskeistä liiketoiminnan kannalta, sanoo väitöstutkija Minna Mayer Helsingin yliopistosta.

Valta keskittynyt ministeriöön

Väitöstyön valta-analyysi osoittaa miten ministeriöön on keskittynyt merkittävin valta, kun taas Ilmatieteen laitos ja Vaisala voivat käyttää valtaa, joka tulee heidän organisaatioiden roolin mukana. Avunsaajamailla ei ole tärkeitä vallankäytön muotoja saatavilla, silti heidän oletetaan ylläpitävän projektien saavutuksia yhteistyön päättymisen jälkeen. Lisäksi projekteissa toteutuu erilaisia ”avunantajien ansoja” sekä joustavuuden ja luottamuksen puutteita, mitkä heikentävät hankkeiden vaikuttavuutta.

– Vastuun siirtäminen kehittyvien maiden toimijoille on valinta, mitä avunantajat eivät halua tehdä julkisen paineen takia. Korruptio ja rahojen väärinkäyttö ovat liian suuria riskejä. Tämä asetelma on johtanut siihen, ettei hierarkkinen perusasetelma avunantajien ja avunsaajien välillä muutu ja sitä kautta hankkeiden tulosten kestävyys kärsii, Mayer sanoo.

Väitöstutkimuksen mukaan yhteistyötä tekevät toimijat suhtautuvat eri tavoin kehitysyhteistyöhön. Erot lähestymistavoissa hankaloittavat kehitysyhteistyön tavoitteiden saavuttamista.

– Isoimpana haasteena ovat erot vallankäytön muodoissa, jotka tuovat esille sen miten vähän valtaa erityisesti avunsaajamailla on, Mayer painottaa.  

Lisää joustavuutta

Tutkimuksen mukaan pitäisi löytää vaihtoehto missä toteutuisivat avunsaajamaiden oma vastuu ja valta sekä luotettavuus. Sitä kautta kehitysapurahojen käyttö johtaisi parempiin tuloksiin. Tällaisen vaihtoehdon löytäminen edellyttäisi rakenteellisten muutosten tekemistä apujärjestelmään.

– Tulisi vähentää byrokratiaa, lisätä joustavuutta ja toimijoiden keskinäistä luottamusta, mutta isona haasteena on samalla säilyttää veronmaksajien luottamus järjestelmään, Mayer toteaa.

Tutkimusaineisto koostuu asiantuntijahaastatteluista Ilmatieteen laitoksen, Ulkoasiainministeriön, Vaisalan sekä eri avunsaajamaan asiantuntijan kanssa, sekä arkistomateriaaleista ja politiikkadokumenteista. Väitöstyössä kuvataan kehitysyhteistyöhankkeiden historiallisia vaiheita niiden liki viisikymmenvuotisen historian aikana ja peilataan niitä suomalaisen avun historiaan.

– Meteorologian alan kehitysyhteistyöhankkeet ovat erityisiä, sillä ne ovat tuoneet yhteen julkisen ja yksityisen sektorin toimijoita jo vuosikymmenten ajan. Historialliset vaiheet osoittavat myös miten avunantamisen motiivien painotukset ovat muuttuneet taloudellisten etujen tavoittelun, poliittisten ja eettisten näkökulmien välillä, Mayer huomauttaa.

Tutkimuksessa tuodaan esille myös kuinka säällä on monia tärkeitä sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia ulottuvuuksia. Sääilmiöt ja niiden ennustaminen ja ymmärtäminen linkittyvät yhteiskunnan kannalta keskeisiin ilmiöihin, kuten ilmastonmuutokseen, kansalliseen turvallisuuteen, konfliktien hallintaan, maatalouteen ja ruokatuotantoon, turvalliseen matkustamiseen sekä tautien kontrolloimiseen.