Loogikko ja matemaatikko Juliette Kennedy sai elämänsä suuren oivalluksen Ruotsin-laivalla
Helsingin yliopiston yliopistonlehtori, loogikko ja matemaatikko Juliette Kennedy sai huhtikuussa arvostetun Guggenheim Fellowship -palkinnon. New Jerseyssä vuonna 1955 syntynyt tutkija on tehnyt suurimman osan urastaan New Yorkissa. Salamarakkaus toi hänet Suomeen vuonna 2019.

Matematiikka ja naiseus on vielä nykyäänkin harvinainen yhdistelmä. Myös Juliette Kennedy koki sukupuolensa vuoksi seksuaalista häirintää uransa alkuvaiheessa, ja osittain siksi ura käynnistyi hitaasti. 13-vuotiaana hän oli lukenut venäläiset klassikot, mutta väitteli vasta 40-vuotiaana.

Nyt 66-vuotiaana Kennedyn ura kukoistaa, ja hän aikoo jatkaa tutkimustyötä vielä pitkään. Suomessa yleinen varhainen eläkkeelle jääminen on hänelle vierasta. Hän kertoo edesmenneestä äidistään, joka vielä 85-vuotiaana ilmoittautui viikoittain työnhakijaksi työvoimatoimistossa, kun oli jäänyt työttömäksi kirjakaupan lopetettua.

Kennedyä on vaikea pistää yhteen lokeroon ja tutkijana hänellä onkin useita mielenkiinnon kohteita: matematiikka, logiikka, filosofia ja taide.  

Nyt tekeillä on useita tieteellisiä artikkeleita tietokoneistumisesta ja laskettavuudesta ja tutkimuskohteena on myös joukko-oppi, logiikan historia, matemaattinen metafora ja matemaattiset piirrokset. Kalenterissa on varauksia konferenssiesitelmiin eri puolilla maailmaa sekä opetusta Helsingin yliopiston matematiikan ja tilastotieteen osastolla Kumpulassa. Juuri nyt hän on innostunut ukrainalaisen taiteilijan Evgeniy Pavlovin töistä.

Kun Kennedy vuonna 1999 tutustui suomalaiseen matematiikan professori Jouko Väänäseen, hän löysi tästä elämänkumppanin ja työtoverin. Puoli vuotta kokeiltiin etäsuhdetta, mutta matkustelu New Yorkin ja Helsingin väliä osoittautui mahdottomaksi. Käytännöllisempää oli asettua Suomeen. Tosin pari asui vuoden ajan myös Tukholmassa.

Suomi oli Kennedylle tuttu lapsuuden design-astioiden ja Marimekon kautta. 1970-luvulla suomalaista muotoilua arvostettiin New Yorkissa. Kodin astiastot olivat Arabian Ruskaa ja Valenciaa.

New Yorkin World Trade Centerin traaginen tuhoutuminen syyskuun 11. päivä 2001 sattui vähän sen jälkeen, kun Kennedy oli muuttanut Suomeen. Oli raskasta olla vieraassa maassa, kun läheisesti koskettavaa onnettomuutta ei voinut käsitellä muuta kuin puhelimen välityksellä ystävien ja sukulaisten kanssa.

Oivallus Ruotsin-laivalla

Juliette Kennedy muistaa tarkasti, milloin hänen tähänastisen uransa merkittävin oivallus syntyi. Vuonna 2009 hän oli palaamassa Tukholmasta Helsinkiin Ruotsin-laivalla miehensä Jouko Väänäsen kanssa. Hytissä puoliso jo nukkui, kun hän makasi valveilla. Aallot keinuttivat. Kiireisen seminaarin jälkeisissä tunnelmissa hän keksi, miten tietyt joukko-opin mallit voi esittää yksinkertaisemmin ja kertoi saman tien oivalluksestaan unenpöpperöiselle puolisolle, joka ei vielä aamuyöstä innostunut asiasta.

Matematiikan tulokset pitää todistaa, joten siitä alkoi varsinainen työ. Seuraavana aamuna molemmat olivat vakuuttuneita, että oivallus saattaa olla tärkeä, ja sen todistaminen tiedeyhteisölle käynnistyi. Ensin asian parissa työskenteli muutama matemaatikko, mutta pian jo monia tutkimusryhmiä eri puolilla maailmaa.

Matemaatikot saavat joskus ideoita, jotka tarkemman pohdiskelun jälkeen osoittautuvat vääriksi johtopäätöksiksi. Siksi Kennedy ei juuri sillä hetkellä voinut tietää, miten merkittävästä asiasta on kysymys.

Palkintogaalaan kymmenen vuoden kuluttua

Keväällä 2022 Juliette Kennedylle myönnettiin arvostettu Guggenheim Memorial Fellowship palkinto, jota voidaan hakea/ehdottaa kaikkien alojen tutkijoille ja taiteilijoille, jotka ovat kotoisin Yhdysvalloista tai Latinalaisesta Amerikasta. Aikaisempia voittajia ovat esimerkiksi Richard Taylor matematiikassa ja Rudolf Carnap filosofiassa.

Kennedy kertoo, kuinka tämä yllättäen tullut tunnustus oli valtava kannustus eteenpäin, mutta harmittelee, ettei päässyt vastaanottamaan kunnianosoitusta New Yorkissa järjestetyssä palkintogaalassa. Hän oli lupautunut samanaikaiseen valintapaneeliin, joka kokoontui Euroopassa. Niinpä hän istui kolmen muun henkilön kanssa selaamassa hakupapereita suljetussa huoneistossa, kun muut juhlivat New Yorkissa. Seuraava tilaisuus päästä palkintogaalaan on vasta kymmenen vuoden kuluttua, jolloin hän voisi osallistua yleisön joukossa.

Twitteriin vahingossa

Kun kerran löytyy joku dramaattinen sitaatti, niin se jää elämään sosiaalisessa mediassa. Sen sai huomata Juliette Kennedy viime talvena. Hän itse ei käytä sosiaalista mediaa.

Äärettömyyksiä on ääretön määrä? Matemaatikkoja on kutkuttanut kautta aikojen kysymys siitä, paljonko lukuja on. Vaikka monet ovat tätä tutkineet ja aavistelleet vastausta, loogisesti pitävää ratkaisua ei ole löytynyt.  

On ajateltu, että lukujen kokonaismäärää ei voida tietää, mutta sitten englantilainen matemaatikko David Asperó ja saksalainen Ralf Schindler tekivät oivalluksen, joka on esitelty toukokuussa 2019 Annals of Mathematics-tiedelehdessä. Oivallus loi yhteyden kahden oletuksen välillä lisäten kummankin mahdollisuutta tulla hyväksytyksi todeksi.

Matematiikan tiedelehti Quanta oli liittänyt oivallukseen Juliette Kennedyn kommentin, että tämä on älyllisesti jännittävää, kerta kaikkiaan dramaattisin asia, joka koskaan on tapahtunut matematiikan historiassa.

Sitaatti kiersi viime keväänä Twitterissä ja nostatti Juliette Kennedyn hetkeksi somemaailman tuntemaksi. Sitaatti oli tosin irrotettu asiayhteydestään, naurahtaa Kennedy. Ensin hän pohti, että haluaa oikaista asian, mutta antoi sen olla. 

Joukko-oppia Saanan juurella

Juliette Kennedyn aloitteesta on käynnistynyt Arctic Set Theory Workshop. Se on joka toinen vuosi Suomen Lapissa, Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologisella asemalla järjestettävä työpaja, jossa maailman johtavat joukko-opin tutkijat opiskelijoineen kohtaavat. Viikon mittainen työpaja on kehittynyt alan merkittävimmäksi tapaamiseksi, jonne kaikki haluavat tulla.

Kun Hugh Woodin Harvardista joutui koronan vuoksi jättämään viime vuoden tapaamisen väliin, hän halusi kuitenkin maksaa huoneen vuokran.  Vastineeksi Kilpisjärven biologisen tutkimusaseman sihteeri Pirjo Hakala lähetti Harvardiin villasukat.