Lintukannat ovat heikentyneet kaikkialla Etelä- ja Keski-Suomessa, kun taas Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa kannat ovat pysyneet ennallaan tai jopa kasvaneet. Tuoreet seurantalaskennat paljastavat, kuinka erilainen tilanne on maan eri osissa. Alueellisten kannanmuutosten taustalla ovat etenkin ihmisen maankäyttö, kuten metsä- ja maatalous, ja ilmastonmuutos.
– Maankäyttö on voimakkaampaa etelässä kuin pohjoisessa, jossa on myös enemmän suojelualueita. Lisäksi ilmastonmuutoksen myötä eteläiset lajit levittäytyvät kohti pohjoista. Lintukantojen kasvu pohjoisessa kertookin ensisijaisesti eteläisten lajien menestyksestä, koska moni Lapille tunnusomainen lintu taantuu, kertoo yli-intendentti ja Luontopaneelin jäsen Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.
Useilla lajeilla, kuten punakylkirastaalla, pensastaskulla, töyhtötiaisella ja peipolla, kehitys on laskeva laajalti Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjois-Suomessa samat lajit ovat voineet jopa runsastua. Varis, harakka ja hömötiainen vähenevät kaikissa maakunnissa.
Odottamattomat häviäjät
Ilmastonmuutoksen pitäisi lähtökohtaisesti hyödyttää eteläisiä lajeja: lämpimämmät olot mahdollistavat leviämisen pohjoisemmaksi. Tilanne ei kuitenkaan vastaa odotuksia. Lehtokertun, sirittäjän, haarapääskyn ja keltasirkun kannat ovat pienentyneet, vaikka niiden pitäisi ilmaston lämmetessä runsastua.
– Monella lajilla esimerkiksi metsä- ja maatalouden tehostumisen aiheuttamat elinympäristöjen muutokset ovat ilmastonmuutosta tärkeämpiä pesimäkantoihin vaikuttavia tekijöitä. Osa lajeista voi kärsiä myös trooppisilla talvehtimisalueilla tapahtuneista muutoksista, kertoo suojeluasiantuntija Tero Toivanen BirdLife Suomesta.
Toisaalta useat eteläiset lajit, kuten peukaloinen, mustarastas, mustapääkerttu ja tiltaltti, ovat selvästi runsastuneet. Niiden menestys ei kuitenkaan riitä kattamaan kokonaislintumäärän laskua kaikilla alueilla.
Peippo ja pajulintu ovat Suomen runsaimmat lajit
Peippo on runsain pesimälaji Lappia lukuun ottamatta kaikissa Suomen maakunnissa. Lapissa runsain laji on pajulintu, joka muualla Suomessa sijoittuu sijalle kaksi. Eri maakunnissa viiden runsaimman lajin joukkoon yltävät metsäkirvinen, keltavästäräkki, mustarastas, räkättirastas, punakylkirastas, punarinta, hippiäinen, harmaasieppo, sinitiainen, talitiainen, järripeippo, vihervarpunen ja keltasirkku.
Suomen maalintujen kannanarviot perustuvat etenkin kesäkuussa tehtäviin linjalaskentoihin. Lintujen alueelliset kannanarviot ja kannanmuutokset julkaistaan tarkemmin kesäkuun puolivälissä ilmestyvässä Linnut-vuosikirjassa.
– Laskentojen tulokset osoittavat, että linnustomme on valtakunnallisesti ja alueellisesti jatkuvassa muutoksessa. Muutokset yleisten lajien pesimäkannoissa kertovat muutoksista ympäröivässä luonnossamme, kokoaa laskentoja koordinoiva museomestari Heikki Helle Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.
Vapaaehtoiset lintuharrastajat tekevät tänäkin kesänä lintulaskentoja eri puolella Suomea. Alustavat tulokset tämän vuoden lintukantojen tilanteesta saadaan selville juhannuksen jälkeen.
Lisätietoja
- Aleksi Lehikoinen, yli-intendentti, Luontopaneelin jäsen, Luonnontieteellinen keskusmuseo (Luomus), Helsingin yliopisto,
, 045 1375732 - Tero Toivanen, suojeluasiantuntija, BirdLife Suomi,
, 040 7028633 - Heikki Helle, museomestari, Luomus,
, 050 3755626 - Pesimälintujen alueelliset kannanmuutokset jaksojen 2006–2014 ja 2020–2025 välillä. Tiedot perustuvat systemaattisiin linjalaskentatietoihin. Lintujen alueelliset kannanarviot ja kannanmuutokset julkaistaan tarkemmin kesäkuun puolivälissä ilmestyvässä Linnut-vuosikirjassa.
(excel-tiedosto) - Alueelliset kymmenen runsainta pesimälintua 2020-luvulla ja niiden kannanmuutokset jaksojen 2006–2014 ja 2020–2025 välillä. Tiedot perustuvat systemaattisiin linjalaskentatietoihin.
(excel-tiedosto)