Taudinaiheuttajan elinvaiheiden pituudet ja sietokyky sen omaa tautia vastaan vaihtelevat luonnossa

25.3.2020
Taudinaiheuttajilla esiintyy luonnossa saman lajin ja saman alueen sisällä perinnöllistä ominaisuuksien vaihtelua. Heinäratamon härmällä tämä on havaittavissa muun muassa vaihteluna elinvaiheiden pituudessa ja sen omassa taudinsiedossaan.

Härmätauti Podosphaera plantaginis tuottaa kahdenlaisia itiöitä. Konidiot ovat suvuttomia itiöitä, joiden avulla härmä leviää kasvista ja populaatiosta toiseen. Kasmoteekiot puolestaan ovat suvullisia lepoitiöitä ja välttämättömiä härmän onnistuneelle talvehtimiselle. Tutkimuksessa selvitettiin seitsemän eri härmälinjan suvullisen ja suvuttoman elinvaiheen pituuksia laboratoriossa, ja näissä huomattiin eroja. Nopeasti itäneet linjat tuottivat muita nopeammin sekä suvuttomia että suvullisia itiöitä. Elinvaiheiden pituudet eivät ennustaneet kyseisten linjojen yleisyyttä luonnossa. Mielenkiintoinen havainto on, että näistä tutkituista linjoista luonnossa yleisin ei ollut nopea kasvamaan.
 

Härmän oma loinen, Ampelomyces-sieni, tuhoaa härmän lepoitiöitä. Ampelomyces on hyvin yleinen Ahvenamaalla. Sitä on löydetty yli 70 prosentilta härmätautisista heinäratamoiden populaatioista. Tämän tutkimuksen seitsemän härmälinjaa erosivat toisistaan myös alttiudellaan sairastua loissieneen. Vaikuttaa siltä, että härmän nopea kasvu suosii Ampelomyces-sientä. 

Tutkimuksen johtopäätös on, että ympäristötekijät ja taudin omat loiset ylläpitävät taudinaiheuttajan perinnöllistä monimuotoisuutta luonnossa. Voidaksemme ennustaa tautien käyttäytymistä, on voitava yhdistää laboratoriossa tehtyä ja luonnosta kerättyä tutkimusaineistoa.