Oliko Euroopassa kahdeksan miljoonaa vuotta sitten metsää vai savannia?

Helsingin yliopiston tutkijoiden tieteelliseen julkaisuun kirjoittama artikkeli herätti kritiikkiä. Paleontologi Mikael Forteliuksen mukaan kriitikot ovat ymmärtäneet artikkelin väärin.

Paleontologipiireissä nousi maaliskuussa 2019 pieni myrsky. Tyrskyt nostatti Helsingin yliopiston tutkijoiden Nature Ecology & Evolution -sarjassa julkaistu artikkeli The rise and fall of the Old World savannah fauna and the origins of the African savannah biome  ja sitä seurannut keskustelu.

– Meille on tullut paljon hämmentyneitä kyselyitä kollegoilta maailmalta. Moni haluaa tietää, mistä kiistassa oikein on kyse, evoluutiopaleontologian professori Mikael Fortelius geotieteiden ja maantieteen osastolta sanoo.

Helsinki johti kansainvälistä tiimiä, jonka kirjoittama artikkeli käsitteli Afrikan savannin syntyhistoriaa. Heidän mukaansa savannin fauna on jäänne 5–13 miljoonan vuoden takaa savannimaisesta ympäristöstä eli paleobiomista, joka ulottui Afrikan eteläkärjestä Euroopan kautta aina Kiinaan asti.

– Tuo ympäristö oli avointa heinämaata, jota täplittivät puut siellä täällä. Eläin- ja kasvilajisto toki vaihteli näin suurella alueella. Kaikkialla oli kuitenkin samoihin lajiryhmiin kuuluneita eläimiä ja kasveja, Fortelius selittää.

Afrikan ja Euraasian fauna ja flora alkoi samankaltaistua noin 15 miljoonaa vuotta sitten, kun Afrikan manner törmäsi Eurooppaan, ja syntyi maasilta. Etenkin eläimet alkoivat vaeltaa mantereelta toiselle. Afrikka antoi Euraasialle kädelliset ja norsueläimet; Euraasia Afrikalle sian ja sarvikuonon sukulaiset.

– Tämä oli pääviestimme, eikä sitä ole ainakaan vielä kukaan kyseenalaistanut. Kiista alkoi sivujuonteesta, Fortelius sanoo.

Siitepöly versus hampaat

Saksalainen kasvitieteilijä Susanne Renner tarttui Helsingin yliopiston tutkijoiden kuvailemaan Afrikasta Kiinaan ulottuneeseen savannimaiseen ympäristöön ja väitti Naturen nettisivuilla julkaistussa blogi-kirjoituksessa When mammalian tooth heights predict a savanna, but plant fossils don’t heidän olevan väärässä. Blogi viittaa Nature Ecology & Evolution -sarjassa julkaistun artikkeliin Plant fossils reveal major biomes occupied by the late Miocene Old-World Pikermian fauna.  Rennerin ja muiden kirjoittajien mukaan mitään yhdenmukaista ympäristöä ei ole ollut.

hampaat

Väitettään kirjoittajat perustelivat sillä, että eri puolilta Helsingin yliopiston tutkijoiden kuvailemaa savannimaista ympäristöä on löytynyt jäänteitä havupuiden siitepölystä. Se todistaa hänen mukaansa, että paikalla on kasvanut metsää.

– Renner on tulkinnut artikkeliamme väärin. Emme väitä, että fauna ja flora olisi koko alueella täysin yhdenmukainen. Alueellista vaihtelua on toki ollut, mikä käy ilmi myös alkuperäisen artikkelimme kuvituksesta. Emme myöskään väitä aluetta puuttomaksi. Käsitys metsäisestä ympäristöstä on kuitenkin väärä, sillä suuret nisäkkäät eivät olisi voineet elää metsässä. Alueelta on kuitenkin löytynyt niiden jäänteitä, Fortelius sanoo.

Renner moitti myös Helsingin yliopiston tutkijoiden aineistoa ja metodologiaa liian epätarkaksi. Alkuperäisen artikkelin kirjoittajat käyttivät yhtenä lähteenä suurten nisäkkäiden hampaita. Rennerin mukaan hammasanalyysi on ristiriidassa siitepölylöytöjen kanssa.

– Suurten kasvinsyöjänisäkkäiden hampaita tutkimalla voi hyvin selvittää, millaisessa ympäristössä ne ovat aikoinaan eläneet, sillä alueella esiintyvien lajien hampaat edustavat tarjolla olevan ravinnon luonnetta. Ruohonsyöjillä ja pensaiden sekä puiden syöjillä on erilaiset hampaat. Laskimme hampaiden keskimääräisiä ominaisuuksia ja teimme mallinnuksia ympäristön ja ilmaston suhteen, apulaisprofessori Indrė Žliobaitė tietojenkäsittelytieteen osastolta kertoo.

– Toiseksi emme väitä, että havupuita ei olisi kasvanut alueella. Niiden vaikutus ei vain näy hampaissa, sillä vain harvat eläimet kelpuuttavat niitä ravinnokseen, Fortelius huomauttaa.

Hyvä, että keskustellaan

Fortelius ja Žliobaitė tähdentävät, että he eivät ole harmissaan heränneestä keskustelusta.

– On hyvä, että keskustellaan. Näinhän asia nousee esiin, Žliobaitė sanoo.

– Tätä tiede on. Argumentointia ja vasta-argumentointia. Meidän täytyy tietysti puolustaa tuloksiamme ja metodeitamme, Fortelius naurahtaa.

Entä se Afrikan savanni?

Vähitellen ilmasto muuttui kuivemmaksi. Noin kuusi miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä oli jo aavikoita, jotka estivät eläinten ja kasvien leviämisen Afrikan ja Euraasiaan välillä.

Euroopassa ympäristö alkoi muuttua metsäiseksi, ja metsän eläimet yleistyivät. Sen sijaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ympäristö muuttui vähemmän. Se säilyi avoimena vähäpuisena savannina. Samoin savannimaisen ympäristön eläimistö säilyi.

Mikael Fortelius: Behind the paper: The painting on the wall: what’s the matter with dental ecometrics? Mar 18, 2019, Ecology and Evolution.