Ei enää kurtturuusun ja lupiinin tapaisia tulokkaita: haitallisten vieraslajien varhaiseen tunnistamiseen pitää satsata

Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 4/2026.

J. Karjalainen lauloi romanttisesti villeistä lupiineista levyllään vuonna 1994. Tuolloin lupiinia vielä pidettiin näyttävänä tienvarsien koristuksena, ei haitallisena vieraslajina.

— Vieraslajit nousivat kansan kahvipöytäkeskusteluihin vasta vuonna 2019, kun kurtturuusu lisättiin vieraslajiasetukseen haitallisena, keroo luonnonsuojelun asiantuntija Markus Seppälä Etelä-Pohjanmaan elinvoimakeskuksesta.

astui Suomessa voimaan vasta vuonna 2016, mutta mikään uusi ongelma vieraslajit eivät ole. Ihminen on siirtänyt tahallisesti tai tahattomasti eliölajeja mantereelta toiselle jo vuosisatojen ajan.

Haitat ovat moninaisia. Kansainvälisen luontopaneelin mukaan haitalliset vieraslajit ovat olleet vähintään osasyyllisiä 60 prosentissa tunnetuista lajien sukupuutoista. Lisäksi vieraslajit voivat aiheuttaa vaikkapa sadon menetyksiä. Esimerkiksi Euroopassa levinnyt marunatuoksukki taas voi allergisoida.

Iso kysymys on, tunnistammeko ajoissa tulevaisuuden mahdolliset haitalliset vieraslajit. Pystymmekö hillitsemään ekosysteemejä horjuttavia lajeja, esimerkiksi kanadanpiiskua?

Hurja elinvoima ja tiheä kasvutapa

Suomessa kasvaa useita potentiaalisia haitallisia vieraslajeja, yliopistotutkija arvioi. Helsingin yliopiston työskentelevä Lehvävirta on törmännyt tutkimuksissaan toistuvasti vieraslajiongelmaan.

Tunnusomaista riskilajille on hurja elinvoima, nopeakasvuisuus, tiheä kasvutapa ja tehokas leviäminen siementen, juurivesojen tai rönsyjen avulla.

— Hälytyskellojen pitäisi soida, jos joku muualta tuotu laji menestyy hirvittävän hyvin, tutkija sanoo.

Vieraslajiasetuksessa on listattu 22 kasvilajia tai -ryhmää. Lain mukaan vieraslajia ei saa päästää leviämään ympäristöön. Lisäksi kiinteistön haltijan tai omistajan pitää huolehtia kansallisesti merkittävien haitallisten vieraslajien hävittämisestä.

reagoi riskialttiisiin lajeihin viiveellä, Lehvävirta toteaa. Esimerkiksi suikeroalpi, pikkutalvio ja norjanangervo valtaavat aggressiivisesti elintilaa muilta kasveilta tai leviävät voimakkaasti. Mikään kolmesta esimerkistä ei ole mukana vieraslajiasetuksessa.

Tutkija peräänkuuluttaa laajaa listaa riskialttiista lajeista. Sellainen onkin nyt tekeillä.

Riskilajeille turvallisia vaihtoehtoja

Etelä-Pohjanmaan elinvoimakeskus valmistelee EU-rahoituksella listaa, joka on tarkoitus julkaista syyskuun loppuun mennessä. Listaa laativat Luonnonvarakeskuksen asiantuntijat, puutarhasuunnittelijat ja taimituottajat. 

— Listaamme riskilajeja ja esitämme niille turvallisia vaihtoehtoja. Lista palvelee sekä luonnon monimuotoisuutta että puutarha-alan yrittäjiä, jotka voivat jo ennakoivasti mukauttaa valikoimaansa ja poistaa riskilajeja, Seppälä kertoo.

Neuvot pätevät koko Suomeen, ja listaa on tarkoitus päivittää.

Suomi on vieraslajien torjunnassa puolitiessä, Seppälä sanoo. Meillä on keskitytty puuttumaan jo olemassa olevaan ongelmaan, kitkemään lupiiniesiintymiä ja kaivamaan kurtturuusuja. Tämäkin työ on tosin pahasti kesken ja etenee eri kunnissa vaihtelevalla tarmokkuudella.

— Ennaltaehkäisyyn emme ole juurikaan kiinnittäneet huomiota.

Nyt olisi tärkeää tukkia niitä väyliä, joiden kautta riskialttiit lajit leviävät. Sekä Markus Seppälä että Susanna Lehvävirta kaipaavat vieraslajeista monipuolista, mielellään monitieteistä yliopistotutkimusta. Toistaiseksi sitä on melko vähän.

Katajat ja päivänkakkarat kunniaan

Lehvävirta toivoo, että viheralan yrittäjät, kunnat, taimiviljelijät, puutarhayrittäjät, media, somen puutarhavaikuttajat ja innokkaat kotipuutarhuritkin paneutuisivat potentiaalisten haitallisten vieraslajien listauksiin. 

Ulkomaantuomisten sijaan pitäisi suosia pitkään Suomessa viihtyneitä vaarattomiksi havaittuja lajeja ja luonnonlajejamme. Kataja sopisi mainiosti pensasaitaan. Aggressiivisten vierasperäisten perennojen sijaan voisi kylvää vaikkapa päivänkakkaroita tai kannusruohoa. Voikukkakin on näyttävä ilmestys, kun siihen oikein asennoituu.

— Olen itse mennyt asennetyössä niin pitkälle, että karaokessa laulaessani korvaan villit lupiinit kedon villikukkasilla, Lehvävirta kertoo.

Suositusten, tiedotuksen ja asenteiden muokkaamisen lisäksi tutkija painottaa pykälien merkitystä: viime kädessä lainsäädäntö pakottaa ihmisiä ja instituutioita toimimaan.

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.