Lastenneurologian professori Leena Haataja (s. 1966) on nähnyt uransa aikana iloista kehitystä: pikkukeskosten vaikeat liikuntavammat ja lievemmätkin motoriikan häiriöt ovat vähentyneet 1990-luvun alusta huomattavasti. Nykyään suurin osa pienimmistäkin keskosista yltää motorisilta taidoiltaan normaalin rajoihin.

Hyvään kehitykseen on vaikuttanut muun muassa vastasyntyneiden tehohoidon, kuten hengityksen tukihoidon, kehittyminen. Nyt Haataja tutkii geneettisiä ja muita tekijöitä, jotka suojaavat keskoslasten vaurioherkkää keskushermostoa.

Vastasyntyneiden neurologia kiehtoo

Haataja väitteli 1994 Turun yliopistossa Sallan taudista. Se on suomalaiseen tautiperintöön kuuluva, kehitysvammaa aiheuttava perinnöllinen sairaus, jonka neurologiset oireet näkyvät  ensimmäisen ikävuoden aikana.  Lääketieteellisen genetiikan alan väitöksessään Haataja paikansi yhden tätä sairautta aiheuttavan geenin kromosomin 6 pitkään käsivarteen (6q13).

Post doc –urallaan Lontoon Hammersmithin sairaalassa ja University Collegessa Haataja löysi toisen keskeisen tutkimuslinjansa: vastasyntyneitten neurologisten tutkimusmenetelmien normittamis- ja kehittämistyön.

Normeja ja laadunvalvontaa

Haataja on vaikuttanut merkittävästi siihen, että Suomessa neurologisista ongelmista kärsivien lasten tutkimus- ja hoitoprosesseja on yhtenäistetty ja niiden laadunvalvonta on parantunut.

Hänen normittamia testejä on käytetty myös ennustearviointimenetelminä, kun arvioidaan vastasyntyneiden ja imeväisten neurologisen kehityksen riskejä. Testeillä on mitattu esimerkiksi itsenäisen kävelykyvyn saavuttamisen todennäköisyyttä.

Normitetut neurologiset tutkimusmenetelmät ovat erityisen hyödyllisiä työkaluja vastasyntyneiden ja pienten imeväisten tutkimisessa. Poikkeavuuden erottaminen tavanomaisesta vaihtelusta vaikkapa lapsen jäntevyydessä on vaikeaa, koska normaalin rajoihin mahtuu paljon vaihtelua.

PIPARI seuraa keskosia

Ennen Helsingin professuuriaan Haataja toimi Turun yliopiston lastenneurologian professorina ja ylilääkärinä. Vuonna 2002 Haataja aloitti TYKSissä pienipainoisten riskilasten laajan seurantatutkimuksen (PIPARI), joka jatkuu edelleen. Nyt ryhmä tutkii näiden jo 11-vuotiaiden keskosena syntyneiden lasten koulutaitoja ja akateemisia valmiuksia.

Helsinkiin Haatajan lähti entistä laajemman poikkitieteellisen tutkimusyhteistyön toivossa.  Helsingissä on myös mahdollisuus hyödyntää sellaisia tutkimusmenetelmiä, joita Turussa ei ole, kuten imeväisten silmänliikekamera ja tietokonepohjaiset liikeanalyysimenetelmät.

Pääkaupunkiseudun suuremman väestöpohjan vuoksi myös kliininen työ tarjoaa enemmän ja harvinaisempia potilastapauksia, mikä kehittää kliinistä ammattitaitoa.

Lastenneurologian professori Leena Haataja: Julkaisut ja aktiviteetit