Professori Satu Mustjoki, translationaalinen hematologia
Satu Mustjoen ryhmä tekee sekä syöpäimmunologiaan että autoimmuunitauteihin ja T-soluleukemioihin liittyvää tutkimusta.
– Tutkimme eri leukemioiden immunologista profiilia ja miten se liittyy leukemioissa esiintyviin geneettisiin ominaisuuksiin. Lisäksi tutkimme millaisia vaikutuksia eri syöpähoidoilla on puolustusjärjestelmämme soluihin, Mustjoki kertoo.
Ryhmä tekee läheistä yhteistyötä HUS Syöpäkeskuksen kanssa ja monissa varhaisvaiheen tutkimuksissa on meneillään ns. biomarkkeritutkimuksia, joissa pyritään selvittämään hyvään hoitovasteeseen liittyviä biologisia tekijöitä.
– Professuuri mahdollistaa oman tutkimuslinjan pitkäjänteisen kehittämisen ja tutkimukseen keskittymisen. Toki se on myös tunnustus koko tutkimusryhmälle siitä, että olemme tehneet hyvää työtä jo vuosien ajan translationaalisen hematologian alalla.
Professori Kim Vettenranta, solu- ja verensiirtohoidot
Kim Vettenranta toimii HUS:n lasten syöpä-, veritauti- ja kantasolusiirtoklinikan ylilääkärinä ja kokee uudessa tehtävässään istuvansa kolmijalkaisella jakkaralla – jalkoja edustavat akateemisen lääketiedekeskuksen huippututkimus, SPR:n Veripalvelun asiantuntemus luovutettujen solujen käsittelyssä sekä tietenkin sairaala, jossa potilaat hoidetaan.
– Minun tehtäväni on sujuvoittaa näiden kolmen tahon keskinäistä yhteistyötä sekä edistää uusien hoitomuotojen kehittämistä ja käyttöönottoa, sanoo Vettenranta, jonka professuurin mahdollisti Veripalvelun toissavuotinen lahjoitus Helsingin yliopistolle.
– Jo ennen lahjoitusta mietimme kollegoiden kesken, että tämän tyyppiselle tehtävälle olisi tarvetta, koska soluhoito- ja siihen liittyvältä laboratoriotoiminnalta puuttui koordinoiva taso.
Professuurin myötä soluhoitojen tutkimustoiminta tulee tehostumaan. Lisäksi tavoitteena on lähteä kehittämään uusia soluterapiamuotoja ja niiden translationaalista sekä kliinistä tutkimusta. Lisäksi erikoistuvien lääkärien koulutus soluterapioihin liittyen tulee lisääntymään.
– Tämä on mielenkiintoinen uusi näköalapaikka ja tervetulleita haasteita on paljon. Lisäksi uudessa tehtävässä yhteistyöhakuisuus on sisäänrakennettuna, joten ei passaa jäädä vain oman pöytänsä ääreen istumaan.
Apulaisprofessori Jaan-Olle Andressoo, biolääketiede
Niin sanottujen biologisten lääkkeiden kehitys on lisääntynyt huimasti viimeisen vuosikymmenen aikana ja yli puolet tällä hetkellä kehitettävistä lääkkeistä perustuu proteiineihin tai muihin biologisiin makromolekyyleihin.
Näiden lääkkeiden ongelmana on kuitenkin se, että ne päätyvät kehossa myös soluihin, jotka eivät normaalisti tuota kyseisiä aineita. Usein seurauksena on sivuvaikutuksia tai lääkkeen tehon vähentymistä.
Apulaisprofessori, ERC-tutkija Jaan–Olle Andressoon tavoitteena on kehittää tapoja lisätä kehon omaa makromolekyylituotantoa ja näin heikentää taudinkulkua.
– Nykyisin ajatellaan, että Parkinsonin tauti ja useat muut neurologisesti rappeuttavat sairaudet johtuvat vähitellen heikentyvistä mekanismeista, jotka ohjaavat proteiini- ja energia-aineenvaihduntaa samalla kun proteiinit, jotka tukevat hermosolujen toimintaa vähenevät, joka johtaa aivosolujen kuolemaan, Andressoo sanoo.
Hänen tavoitteenaan kehittää hoitomuotoja, jotka tehostavat molempia mekanismeja juuri oikeilla aivoalueilla.
– Koko tutkimusurani ajan tavoitteenani on ollut työskennellä läheisessä yhteistyössä klinikoiden kanssa, joten odotan innolla työskentelyä lääketieteellisen tiedekunnan ja uusien kollegoiden sekä lahjakkaiden ja motivoituneiden opiskelijoiden kanssa lääketieteellisen ja biolääketieteellisen tutkimuksen rajapinnassa.
Apulaisprofessori Pipsa Saharinen, vaskulaaribiologia
Pipsa Saharisen tutkimuskohteena ovat epästabiilit verisuonet.
– Verisuonten stabiilius on heikentynyt useissa hyvin erilaisissa mutta tavanomaisissa sairauksissa, kuten diabeteksessä ja sydän- ja verisuonitaudeissa. Lisäksi syöpäkasvaimen verisuonet ovat vuotavia, Saharinen selventää.
Hiusverisuonista tihkuva neste on keskeinen tekijä myös septisessä sokissa ja siihen liittyvässä akuutissa keuhkovauriossa, joka voi syntyä myös esimerkiksi trauman seurauksena kohtalokkain seurauksin.
– Verisuonivuodon mekanismeja ei tunneta hyvin ja niinpä verisuonia tilkitseviä hoitoja ei ole toistaiseksi onnistuttu kehittämään. Tällaisilla hoidoilla olisi laaja merkitys, Saharinen sanoo.
Hänen ryhmänsä tavoitteena on löytää verisuonten endoteelisoluista molekyylitason mekanismeja, jotka aiheuttavat ja ylläpitävät verisuonten haitallista vuotoa, ja tutkia mahdollisuuksia estää näitä mekanismeja verisuonten läpäisevyyden vähentämiseksi.
– Viimeaikaiset tutkimustuloksemme innostavat jatkamaan tällä tiellä. Apulaisprofessorin tehtävä on upea mahdollisuus, joka parantaa huomattavasti ryhmäni edellytyksiä toimia kansainvälisessä tutkimusmaailmassa.
Apulaisprofessori Antti Rannikko, urologia
Antti Rannikko tutkii eturauhassyöpää taudin kaikissa vaiheissa eli diagnoosista paikallisen ja levinneen taudin hoitoihin ja seurantaan.
– Ajatus on, että jokainen potilas on potentiaalinen tutkimuspotilas, Rannikko sanoo.
– Pyrin mahdollisimman monipuolisen tutkimusmetodologian käyttöön lähtien big datan hyödyntämisestä, translationaaliseen syöpätutkimukseen sekä isoihin satunnaistettuihin kliinisiin tutkimuksiin kansallisissa tai kansainvälisissä yhteistyöprojekteissa, Rannikko täsmentää.
Tavoitteena on viedä urologista syöpätutkimusta eteenpäin Meilahden kampuksella.
– Ottaen huomioon klinikkamme kansainvälisessäkin mittakaavassa merkittävän koon, potilaskirjon ja hoitojen laadun sekä kampuksen fasiliteetit ja tämänhetkisen innostuneen akateemisen ilmapiirin, uskon tämän olevan mahdollista, Rannikko sanoo.
Uusi apulaisprofessuuri tarkoittaa, että jatkossa Rannikon työ keskittyy nykyistä enemmän tutkimukseen ja opetukseen.
– Aiempi kliininen työtahti, eli 3000 potilasta vuodessa, vähenee niin, että leikkaan ja pidän vastaanottoa jatkossa yhtenä päivänä viikossa. Uran kannalta se merkitsee mielenkiintoista viiden vuoden haastetta, jona aikana oma tutkimustyö tulee saada ammattimaiseen kuosiin ja tämän haasteen otan innostuneena vastaan.