Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 4/2026.
Kuuntele juttu
Viime vuodenvaihteessa Helsingin Sanomat tarjosi tilaajilleen linkkejä ooppera- ja balettiesityksien taltiointeihin. Katsoin perheeni kanssa Versailles'n kuninkaallisen oopperan Carmenin, joka juhlavuoden kunniaksi oli mahdollisimman uskollinen toisinto 150 vuotta sitten esitetystä ensi-illasta, perinnesoittimia ja hassuja asuja myöten.
Ranskalaisen Georges Bizet'n säveltämä Carmen on yksi maailman suosituimmista oopperoista. Sen musiikkikatkelmat ovat tuttuja niillekin, jotka eivät ole välttämättä tutustuneet itse oopperaan tai edes kuulleet siitä. Niin paljon Carmenia on hyödynnetty esimerkiksi tietokonepelien, somevideoiden ja mainosten taustalla.
Taideteoksen alku ei kuitenkaan ollut lupaava. Kun Carmen kantaesitettiin Pariisissa maaliskuussa 1875, se järkytti yleisöään ja sai pääasiassa negatiivisia kritiikkejä. Maine kasvoi vasta hiljalleen. Bizet ei ehtinyt itse nähdä menestyksen aikoja, sillä hän kuoli pian oopperan ensiesityksen jälkeen.
Uhri vai syyllinen
Klassiset oopperat olivat aikansa saippuaoopperaa, eivätkä niiden juonet yleensä järjellä juhli. Carmen kuitenkin on melko yksinkertainen ja ajaton parisuhdedraama, jossa mustasukkainen mies tappaa entisen kumppaninsa. Samankaltaisia tositarinoita saa usein lukea lehtien sivuilta tänäkin päivänä.
Sevillaan sijoittuvan oopperan juoni on tiivistettävissä lyhyeen. Carmen on Andalusian romaneita, salakuljettajien apurina keikkaa heittävä tupakkatehtaan työläinen, Don José taas Navarrasta kotoisin oleva sotilas, joka karkaa rykmentistään ollakseen Carmenin kanssa. Parin onni jää lyhyeksi. Kun Carmen löytää uuden rakkaan kuuluisasta härkätaistelijasta, katkeroitunut José puukottaa Carmenin hengiltä.
Versailles'n oopperan perinneversio Carmenista tuntui vähän epäreilulta: nimihahmosta oli tehty katala juonittelija, kohtalokas nainen, joka näytti tieten tahtoen viekoittelevan Don Josén turmioon. Se varmaan sopi 1800-luvun lopun asenneilmastoon. Uudemmissa tuotannoissa vikaa nähdään yleensä kummassakin osapuolessa.
Nykyään ei ehkä olla yhtä innokkaita puolustamaan murhaajaa ja syyllistämään uhria. Tästä näkee sentään aikojen muuttumisen, onneksi. Tosin ei tarvitse kuin selata Reddit-sivuston oopperakeskusteluja, niin paljastuu, että jotkut tänäkin päivänä ajattelevat Carmenin saaneen vain ansionsa mukaan.
Toista ei voi muuttaa
Minulle ensimmäinen ja siksi ainoa oikea Carmen on Francesco Rosin vuonna 1984 valmistuneen Carmen-elokuvan tähti Julia Migenes. Hänen Carmeninsa ei ollut katala, vaan pikemminkin ajattelematon, kujeileva luonnonlapsi, joka halusi ennen kaikkea olla vapaa ja pitää hauskaa.
Placido Domingon esittämä Don José taas oli elokuvassa juro ja jäyhä, loppua kohti suorastaan epätoivoinen. Molempia päähenkilöitä oli mahdollista ymmärtää.
José todellakin heittää elämänsä menemään Carmenin takia. Oopperan alussa hänellä on työ sotilaana, rakastava äiti ja morsioksi tyrkyllä mukava naapurintyttö Micaëla. Kunniallinen elämä vaihtuu salakuljettajan ja lainsuojattoman, lopulta murhamiehen tiehen.
Mutta voiko Carmenia syyttää Josén kohtalosta? Hän hullaantuu mieheen tosissaan ja jättää tämän vasta, kun suhde on täysin hapantunut. Carmenille vapaus on kaikkein tärkeintä, eikä hän ymmärrä, miksei José viihdy vuorilla salakuljettajien porukoissa.
Carmen ja José tekevät saman virheen: molemmat uskovat voivansa muuttaa toisen itsensä kaltaiseksi. Carmenista ei kuitenkaan tule uskollista rouvaa eikä Josésta iloista salakuljettajaa. Kahden liian erilaisen ihmisen elämäntoiveet ovat mahdottomat yhteensovittaa.
Erilaisuus on juuri se voima, joka nämä vastakohdat alun perin vetää kiinni toisiinsa. Silti on pakko todeta, että molemmat olisivat voineet elää pitkän ja onnellisen elämän, jos olisivat vain malttaneet pysyä erossa toisistaan. Oopperaa seuratessa voi huomata monta hetkeä, joissa kummatkin olisivat voineet valita toisin. Sen sijaan tapahtumat etenevät vääjäämättä kohti katastrofia.
Mustasukkaisuuteen on tarjolla apua
Mitä Carmenista voisi oppia? Nykypäivänäkin jotkut liitot päättyvät murhaan, ja mustasukkaisuus on toiseksi yleisin henkirikoksen motiivi Suomessa. Miten rakkaus voi muuttua pakottavaksi tarpeeksi ottaa toisen henki?
Vuosina 2013–2023
Nykypäivän Joséille sukupuoleen katsomatta voi sanoa vain, että apua kannattaa hakea jo ennen kuin pakkomielteiset ja murhanhimoiset tunteet viriävät. Mustasukkainen hulluus on mahdollista katkaista ennen peruuttamattomia tekoja. Apua tarjoavat esimerkiksi
Joidenkin ihmisten ei kuulu olla yhdessä
Mustasukkaiset ihmiset ovat joskus mustasukkaisia ilman aihettakin, mutta uhria syyllistämättä voi myös todeta, että Carmen leikkii tulella. Carmen iskee Josén, koska miehen välinpitämättömyys on hänelle haaste, seurauksia ajattelematta. Josén omistushalu ja mustasukkaisuus ovat kuitenkin esillä alusta asti, eivätkä ne mitenkään mahdu samaan kuvaan Carmenin vapaudenkaipuun kanssa. Joidenkin ihmisten ei vain kuulu olla yhdessä, niin kovasti kuin se heitä houkuttaisi.
Oopperan avainsanoma on sen tunnetuimmassa kappaleessa Habanerassa, joka käsittelee rakkauden kurittomuutta ja hallitsemattomuutta ja siihen liittyvää vaaran elementtiä. Siinä omasta viehätysvoimastaan hurmaantunut Carmen laulaa: ”Jos sinä et rakasta minua, minä rakastan sinua. Ja jos minä rakastan sinua, saat varoa!”
Varoa olisi kannattanut niin Josén kuin Carmenin, mutta siitä ei olisi tullut hyvää oopperaa. Elämässä se sen sijaan voi olla viisas neuvo.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.