Varhaiskasvatus matkalla kohti pedagogista dokumentointia

23.1.2018
Pedagogisella dokumentoinnilla tarkoitetaan tallennettujen dokumenttien, kuten valokuvien, muistiinpanojen ja lasten omien teosten, hyödyntämistä varhaiskasvatuksen suunnittelussa.

Kasvatustieteen maisteri Kati Rintakorpi väittelee 26.1. Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Varhaiskasvatuksen tallentamisesta kohti pedagogista dokumentointia”. Aihetta ei Suomessa ole aiemmin juurikaan tutkittu. Pedagoginen dokumentointi tarkoittaa, että varhaiskasvatuksessa tallennettuja dokumentteja, esimerkiksi valokuvia, muistiinpanoja ja lasten teoksia käytetään varhaiskasvatuksen suunnittelemisessa ja kehittämisessä vuorovaikutuksessa vanhempien ja lasten kanssa.

Uusi, syksyllä 2017 käyttöön otettu valtakunnallinen Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet velvoittaa kaikki varhaiskasvattajat käyttämään pedagogista dokumentointia.

Rintakorpi havaitsi, että pelkkä tallentaminen, esimerkiksi lasten toiminnan kuvaaminen tai kirjaaminen, liittyi aikuislähtöiseen toimintakulttuuriin, jossa lasten näkemyksiä ei huomioitu toiminnassa. Kun pelkästä tallentamisesta edettiin pedagogiseen dokumentointiin, jossa varhaiskasvatuksessa tallennetuista asioista keskusteltiin lasten ja vanhempien kanssa, myös toimintakulttuuri muuttui lapsilähtöisemmäksi.

– Pelkkä tallentamisen tai lasten toiminnan näkyväksi tekemisen tasolle jäävä dokumentointi voi heikentää lasten osallisuutta ja yksityisyyttä, Rintakorpi kertoo.

Hyviä tuloksia pedagogisesta dokumentoinnista

Esimerkiksi lasten luovuus, positiiviset tunteet ja sitoutuminen pitkäkestoiseen toimintaan olivat yhteydessä runsaaseen pedagogiseen dokumentointiin.

– Toiminta oli suunnitelmallisempaa ja arviointi monipuolisempaa niissä ryhmissä, joissa pedagogista dokumentointia käytettiin runsaasti, Rintakorpi toteaa.

Paljon pedagogista dokumentointia käyttävät varhaiskasvattajat olivat ammatillisesti tyytyväisempiä kuin vähemmän dokumentoivat kollegansa. Pienimpien lasten kanssa pedagogisen dokumentoinnin käyttö lisäsi lasten turvallisuuden tunnetta ja helpotti siirtymistä kotihoidosta päiväkotihoitoon. Pedagoginen dokumentointi tuki lapsia, vanhempia ja varhaiskasvattajia kommunikoinnissa.

Pedagogisen dokumentoinnin haasteena oli vanhempien ottaminen mukaan suunnitteluun, dokumentoinnin pitkäjänteinen käyttäminen ja toiminnan suuntaaminen uudelleen tilanteiden mukaan. On myös kiinnitettävä huomiota siihen, että dokumentointi ei heikennä varhaiskasvattajien ja lasten välistä vuorovaikutusta, vaan pedagogista dokumentointia tehdään yhdessä.

– Eräs pedagogisen dokumentoinnin haaste on varhaiskasvattajien pula ajasta, välineistä ja osaamisesta.

Rintakorven mukaan siirtyminen varhaiskasvatuksen aikuislähtöisestä tallentamisesta ja näkyväksi tekemisestä kohti lapsilähtöistä ja pedagogista varhaiskasvatuksen prosessointia edellyttää varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin muutosta, vahvaa pedagogista osaamista ja hyvää pedagogista johtamista. 

Kati Rintakorpi väittelee kasvatustieteellisessä tiedekunnassa 26.1. klo 12. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Siltavuorenpenger 3A, sali 302. Väitöskirja on luettavissa sähköisesti Helsingin yliopiston e-thesis-palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot:

Kati Rintakorpi, puh. 050 587 7316, kati.rintakorpi@helsinki.fi

Tietoja väittelijästä:

Kati Rintakorpi on työskennellyt lastentarhanopettajana, päiväkodin johtajana, päiväkotiyrittäjänä ja varhaiskasvattajien kouluttajana yli 20 vuoden ajan. Hänen kiinnostuksensa kohdistuu lapsilähtöisiin ja luoviin työskentelymenetelmiin, mediakasvatukseen sekä varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin kehittämiseen.
 

Lue lisää aiheesta: Koulutus