Suomalaisuus on vahva viitekehys koulutuksen kentässä

21.5.2018
Suomalaisuus ja suomalainen koulutus herättävät mielenkiintoa ympäri maailmaa. Aiheita koskevissa keskusteluissa korostuu tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja erinomaisuuden eetos. Kansainvälisestä näkökulmasta suomalainen yhteiskunta, elämä ja koulutuksen laatu näyttävät olevan hyvällä mallilla: oppimista mittaavien vertailujen mukaan koulutuksellinen tasa-arvoisuus tuottaa laatua oppimisessa. Suomalaisen koulun menestys siivittää myös monia koulutusvientihankkeita yliopistojen, korkeakoulujen ja yksityisen yritystoiminnan areenoilla.

Helsingin yliopistossa tarkastettava Tuija Itkosen väitös katsoo kriittisesti pintaa syvemmälle suomalaiseen näkemykseen oikeudenmukaisuudesta, sosiaalisesta hyvinvoinnista ja koulutuksellisesta yhdenvertaisuudesta.

Oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden haaste

Suomalainen yhteiskunta monimuotoistuu ja moniarvoistuu kiihtyvää tahtia. Sen myötä päättäjät, opettajat, koulut ja koulutus kaikilla asteilla yrittävät pysyä mukana muutoksessa. Hyvistä yrityksistä huolimatta, maahanmuuttajataustaisten, kuten myös monien sosiaalisten, etnisten, uskonnollisten ja eri kielellisten ryhmien edustajien koulutuspolut ovat haasteellisia. Syrjäytyneitä nuoria on yhä enemmän ja mm. erot tyttöjen ja poikien koulutuksessa ovat suuria.    

Itkonen tutkii, miten suomalaisuus viitekehyksenä vaikuttaa koulutuksen toimijoihin, näkemyksiin ja konteksteihin, ja miten suomalaisuutta voidaan käsitteenä purkaa kasvatuksen kentässä. Monitahoinen tutkimusaineisto koostui suomalaista koulutusta käsittelevästä kirjasta ja dokumentista, ammatillisten opettajien kommunikoinnista monimuotoisuudesta, opettajaksi opiskelevien suhteesta suomalaisuuteen sekä erilaisuuden käsittelystä suomalaisissa aapiskirjoissa.

Suomalaisuus - myyttinen ja paras

Tulosten valossa suomalaisuus näyttäytyy nostalgisena ja myyttisenä. Tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta suomalaisuuden viitekehys tulkitsee kaunistellusti. Osassa tutkimukseen osallistuneiden opettajien kommunikoinnissa ilmeni asenteellista tai jopa rasisitista ajattelua monimuotoisuudesta. Niissä korostui suomalaisuuden ja länsimaisuuden erinomaisuus ja erityisyys.

Tulosten mukaan suomalaisuus on vahva viitekehys, joka ohjaa opettajan ammatillista ajatusmaailmaa. Se välittyy meille kasvatuksen ja koulutuksen kautta. Pidämme monia asioita itsestäänselvyyksinä.

Varhain opitut, sisäistetyt ajatus- ja toimintamallit siitä, miten kukin mieltää yhteisönsä ja siihen kuulumisen ovat osa opettajien ja oppilaiden sosiaalista mielenmaisemaa. Nämä mallit ylläpitävät jo olemassaolevia ennakkoasenteita. Alitajuisina ja refleksinomaisina ne saattavat tuottaa myös uusia asenteita erilaisuutta kohtaan. Syntyy vastakkaisia ja poissulkevia rajanvetoja, jotka koulutuksen arjessa ja rakenteissa saattavat tuottaa puolueellisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Opettajissa ne voivat tuottaa identiteettejä lukitsevaa ajattelua ja luokittelua perustuen etnisyyteen, kansallisuuteen tai muihin vastaaviin rajauksiin. Interkulttuuristen kompetenssien odotetaan tarjoavan nopeita ratkaisuja hankaliin tilanteisiin opetustyössä.

Erityisesti opettajat ja opettajaksi opiskelevat tarvitsevat aikaa ja mahdollisuuksia tarkastella sisäänrakennettuja ajatusmalleja suomalaisuudesta. Opettajat ovat liian kuormitettuja ja yksin haasteidensa kanssa. Itkosen mukaan oppilaitosten, opettajakoulutuksen ja opettajien täydennyskoulutuksen tulisi huomioda tämä.

Samaa mystifioitua suomalaisuutta löytyi myös tutkituissa aapisissa ja suomalaiseen koulutukseen liittyvissä kaupallisissa tuotteissa. Sekä kirjassa että dokumentissa ’vieraus’ häivytetään tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja erinomaisuutta korostavan viestin taakse. Monikulttuurisuus tai kansainvälisyys näyttäytyy suomalaisissa aapisissa usein eksoottisena: 'vieraan’ oletetaan sulautuvan suomalaisuuteen. Oppikirjoja kirjoittavien ja niitä kustantavien tahojen tulisi pohtia kriittisemmin suomalaisuutta ja sitä, miten se vaikuttaa päätöksiin teksteistä, kuvista ja lopulta julkaisemisesta. Erityinen vastuu on myös tahoilla, jotka tuottavat suomalaista koulutusta käsitteleviä tieteellisiä ja kaupallisia tuotteita.

Kohti eettisyyttä ja dialogia

Suomalaisuus viitekehyksenä tuottaa myös hyvää. Monet opettajat ovat sisäistäneet työhönsä liittyvät eettiset arvot ja haluavat tehdä työnsä paremmin. Opettajien omakohtainen reflektointi ja siinä tunnistettava eettisesti välittävä ja oikeudenmukaisuutta edistävä ajattelu sai Itkosen pohtimaan siirtymää kohti eettisyyttä, joka pyrkisi vähentämään poissulkevia rajanvetoja. Tätä siirtymää Itkonen käsitteellistää kriittisen ja refleksiivisen interkulttuurisuuden näkökulmasta. Lisäksi väitös soveltaa ja havainnollistaa intertekstuaalista metodia, joka luo dialogisen tilan tutkia kirjoitettujen, auditiivisten, visuaalisten, kinesteettisten ym. tekstien välistä vuorovaikutusta. Pedagogisena välineenä metodi mahdollistaa mm. piilomerkitysten löytämisen kansallisten narratiivien taustalla ja niiden kriittisen tarkastelun. Metodi mahdollistaa myös uusien ja moniulotteisempien merkitysten tuottamisen.  

KM, MFA (Master of Fine Arts) Tuija  Itkonen väittelee 1.6.2018 kello 12 Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta  ”Contradictions of Finnish Education: Finnishness, interculturality and social justice" (Suomalaisen koulutuksen ristiriitaisuuksia: Suomalaisuus, interkulttuurisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa  Siltavuorenpenger 3A (Athena), auditorium 302, 3. krs. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa

Väittelijän yhteystiedot:
tuija.h.itkonen@helsinki.fi, puh. 050 341 1396

Lue lisää aiheesta: Koulutus